IRC-Galleria

nerous on tiellä siihen kompastuu kaikki
nerous on teoissa

pelkään laittaa päälle kaksi kirjavaa paitaa
on suuri asia ottaa askel

vesi on niskassa kun yksinkertaiset linnut leikkaa hiuksia
kas
miten osuu kurki
nostuun

sinä et ole kaikki minulle
seula
joo
<
3

miksi olisi parempi saada rakkaus ja hyväksyntä joltain toiselta verrattuna siihen että sen saa itseltään? silloinhan sitä on paljon helpompi säädellä ja kyseenalaistaa jos se on omaa tekoa?

olenpa viisas. meni tän tajuamiseen jonkin aikaa.

minä olen kaikki.

sekoan vain vähän
poite
neron leiskunta on kuvani toisella puolella
täällä on vain psykoosia

---

kuka minun sisälläni
heijastaa minulle
kuka tekee minut onnelliseksi
tietenkin uljas henkiolento goeffer, pimeysjuoksija, rakastavaisten jumala
sinä olet kaunein peili jonka olen nähnyt

---

odotukset kuolevat
toivon niin
lepakon siipien heittämä ilmavirta
kevyt kosketus lehtimetsän yössä
en tahdo tietää
en tahdo koskea sinuun
en halua satuttaa sinua niin kuin kaikkia muita
puhdas luuranko

tyvenet huomenet
kesä kiskoo
mä rakastun
no joo, sitten uudelleen
no joo, sitten taas
kysyn mikä on tämän syy
kun aurinko lepää yötä mutta sydämeni menee vain sattumaan
rintakehä kiristää ja polttaa että
nyt tuo mies on taas niiiiiiiiiiiin soma
ja tuo on niin soma
soma
tämä on tyhmä sotku
auttaisiko perseelle potku
ei, pyydän treffeille, se toimii paremmin

Miksköhän mulla ei ole enemmän ihailijoita vaikka olen näin hyvä runoilija?

poimin marjoja pensaasta joka on auton sisällä
autio auto on rikki joka puolelta
mä suutelen ruostetta siinä
ja ojennan oi! sinulle kaunis mies
mun käden
marjoineen

mä voisin sanoo että se heiluu siellä
hämähäkki sun pisamojesi lähellä
mä tiedän olen hullu
mutta sä olet vielä hullumpi
kun hihat palaa
geometria on ehdoton ja mä olen
onnistunut juttelee 5 min auton kanssa jolla on kulmakarvat
tosi hot auto
sen jäähdyttimet on rikki
kylmä on yli 1 metrin päässä
ja kun kävelen ikkunasta ulos pissalle
hohka vaihtuu syysen pakkasiin
nenäni jäätyy kiinni itseensä
tämä pekkailmasto on hämmentävä ilmasto
aion jättää sut
kuitenkaan et ollut yhtään hullumpi hämähäkki

perhoset lentää pois mun luota

miks musta on tullut tällainen aivovammainen? miksi pelkään niin paljon ihmisiä? mä inhoan sitä että joku näkee mut. haluun mennä piiloon. tajuutteko! mä olen pulassa! jotain on vialla! jotain on mennyt terribly pieleen!!! kukaan ei voi elää täällä! säteily puhdistaa talon elämästä, koiranlihaa on räjähtänyt kattoon saakka. mua kauhistuttaa olla täällä.

tajuutteko? tämä on hätähuuto.

kaikki kedot täynnään jalkapalloa pelaavia tyttöjä, kauniita kuin perhoset. makaan lähistöllä ojassa kasvot taivasta kohti. yksi erityinen ystävä tulee kysymään haluanko leikkiä sen kanssa ensi välitunnilla, meillä on tarroja, huomattavan erilaisia valepukuja. anna mun mennä. mä olen gangsteri jolla on hiirennahkahansikkaat. kymmeniä hiiriä on kuollut tässä maailmassa. ystäväni oli niistä yksi, ja sen jälkeen jokainen joka näkee kasvoni on tapettava. näkee kasvoni.

keittiön leipoo aina kotiapulainen. piirakoita, neilikkalihapataa, sammakonmätiä. kävelen ohi ja kasvoni muuttuvat pullaksi kun hän katsoo minua pää vinossa. se huutaa. usein huutaa. kuka? nainen joka ei tunnista minua.

jotain pielessä ovenpielessä. pieni marakatti on sekin kuollut. tiedän että me kaikki tulemme unohtamaan. paitsi minä. tuulenpuskan kaltainen lennättää minut avaimenreikään apinaresulta. reikä maailman keskellä, tunnetko pelon? pystytkö vielä muistamaan mitä tapahtui ennen. silloin kun opit puhumaan, opit myös vaikenemaan, ja aivosi tiputti vapautesi toiseen maahan.

siksi minä en koskaan voi saada tarpeeksi.

aina tulee uusia dinosauruksia
mutta sinusta pidän, uskomattoman paljon
katson silmiesi sisälle
silitän vartalon kulmia jotka täsmällisesti sopivat minun vartaloni kulmiin
kuulen ääniä esihistoriasta
soidinlaulu
se virisee minuun

näin unta että sain lapsen
hyvin kauniisti erikoisen lapsen

maailma on kaunis, sanotaan
enkä minä koskaan ollut
minä synnyin ilman piirteitä
minä jäin kiinni puunkarahkaan
minä jäin nukkumaan paikkoihin joista toiset ottivat jalkansa ja kävelivät pois
minä jäin sellaiseksi joista heinäsirkat laulavat silloin kun aurinko on musta

rantametsä on kotini
hietikolla tapasin ensisankoni
ja annoin sille sieluni
sillä minulla oli se
vaikka olin ruma ja sellainen
jossa on pahuutesi, meri
teet minut surulliseksi niin

laitoin sieluni sankoon
ja kuljetan sitä mukana
kun uin ympäri metsää
ja tiedän että
kun menen bensa-asemalle en voi olla matkalla huomaamatta
että marjat on jo syönyt peura
että vesi ei ole sinistä, vesi on tyhjää väristä
että karhu puun takana on valkoinen ja haluaa katkaista minun ainoan käteni
se aikoo syödä ainoan käteni sormet irti tärkeä-ämpärin kahvasta
se aikoo viedä sieluni
aina sama peto
aina sama, aina peto
voi minä teen minut surulliseksi niin
teen minut surulliseksi niin
teen minut surulliseksi niin

Kaunis talo sisältä
sen maalasin bernhardinkoiraksi ulkoa
ne ovat rumia ja kauniita kait myös
ymmärräthän?
janne! et kai sinä kävele sen koiran suureen suuhun
et kai sinä aio joutua sen suureen suolistoon
niin kuin surullisten vaiheiden alas painuvat katseet
niin kuin todellisuudenkin heijastukset

tuo koira ottaa vastaan kielellään jokaisen
se tekee sen mielellään
niin ovat ihmiset aina kulkeneet kauneimpiin huoneisiin

Kaunis talo sisältä
sen maalasin bernhardinkoiraksi ulkoa
ne ovat rumia ja kauniita kait myös
ymmärräthän?
inka! minä vihaan sitä koiraa
sen karvoja on aina joka puolella
kun me ollaan rannalla kaliforniassa
ne sataa meihin kiinni
myös kaikki lentopallotytsyt
myös kaikki ihoapolttavat aurinkoakatsovat miehet
haluavat rakastella karvasateessa

joskus vuosia sitten
kiipesin sen koiran katolle
painoin kasvoni sen valkoiseen turkkiin