IRC-Galleria

Hyvää Joulua!

näin unta että
vauva tapettiin
paras ystäväni tuli hulluksi myös
juoksin poliisia pakoon turkuun asti, nukkuen (pieni lucid-efekti muuten todellisentuntuisessa unessa)

MUN AIVORAKKAUS ON KUOLLUT ELÄKÖÖN AIVORAKKAUS
SINÄ LÖYDÄT MINUT SILTI
LEVOTTOMIEN SILTOJEN SYLEILYSSÄ
KÄVELEN SINUA PITKIN AIVOKURKIAINEN
MINÄ RAKASTAN SINUA PITKIN ILTAA
KUNNES OLEN TOISELLA PUOLELLA
SE OTTAA VOIMILLE voitko uskoa

näin unta et mul oli RASTAT

se nousee sisään tulena
se pesee haisunäätien sielut kuin vesi
ja leppeä tuuli kaunistaa jokaisen ulkonäön
se parantaa rikkoutuneen sisänäon
hän saa minut notkahtamaan kohti maata

minä pyydän eläimiä nostamaan minut seuraavalle tasolle

kuin lepakko
minä näen pimeässä vain koska kuulen
että sinä olet yhä täällä
tämän saman planeetan täällä
sinä olet minulle elementti
rintalastallani lepäämässä
skunkki, loved one
rakastettu yksi

liassa
kuin
luu
pilvessä
kuin
kuu

tarviin rakastuu
muuten ei hyvä tuu

Seroquel: psykoosin estoon vai psykedeeliksi?

https://www.tietoiseen.fi/foorumi/viewtopic.php?f=28&t=621 (lue täältä pidempi päivitys)

Käytän tätä ainetta 100 mg iltaisin. Annostus on ollut 700:ssakin joskus. Tämä teksti on siis muistiinpanoni viime yöltä noin 15 minuuttia sen jälkeen kuin otin pillerin.

silmät auki olo on normaali mutta tuskallinen, ruumis kutsuu nukkumaan. 00:02

silmät kiinni aistii mielensä (kuka? en minä, en tunnista itseäni) ainoana joka on, rakenteet, kuvat,
ovat pysyviä, samaan tapaan kuin tänä aamuna yritin epätoivoisesti puoliunessa pitää jonkun kuvan mielessäni jotta en olisi ahdistunut. mutta sitten meninkin pojan lämpöön kiinni ja pakkomielle katosi. se poika mahdollistui siksi etten ottanut seroquelia joten pystyin nukahtamaan sen lähellä eikä alkanut ahdistaa, ja niin se oli siinä vielä aamullakin osoittamassa sitä kontrastia joka on noiden pakkoajatusten ja sitten toisaalta vuorovaikutuksen välillä.

kurkkukivun intensiteetti hallitsi olemassaoloani noin puoli minuuttia. se tuntui koko oikealla puolella päätä ja oli aluksi hiukan ahdistavaa koska tunsin etten saanut henkeä. sitten kun en enää yrittänyt vastustaa sitä vaan olin sen kanssa, ja sitten kun ymmärsin tehdä akupistetaputtelutekniikkaa se katosi.

ajattelin uusiksi erään asian yleiseen toimintaani liittyen ja tunsin miten se itseni mahdollisuus, yksi minä, puhui hetken mieleni sisällä valmistellen tuloaan.

kaikki hidastuu (odotan nopeutumista myös tapahtumaan kohta) enkä ole enää minä. makaan enkä muuta voi.

pelottaa hirvittävästi sikainfluenssarokotus, kuolemanpelon tuskalliset minuutit
sitten tulin hiukan neutraalimmaksi ja sisänäin sisälläni olevat pelot ja ahdistukset mustina täplinä energiakehossa tai muussa kuvassa.

kutittaa/sattuu. onneksi olen jo tajunnut että nämä kutituspisteet yläreisissä eivät ole mitään hyönteisiä vaan jotain impulsseja.

rento ja hyvä olo

kuulen ääniä, kolinoita jostain ihan läheltä. liikkuuko joku mun huoneessa? ei pelota, nousen ylös ja tarkastelen huonetta papupurkki kädessä valmiina heittämään

pelottaa

"ei tämä ole mun mieli"

pelottaa helvetisti 00:25

pelko loppui, 3 asiaa ajateltu uusiksi

ilo-olo

kyljellään henki ei kulje, keuhkot on liian kasassa
kuulen lisää ääniä lähettyviltäni. ihan hiukan seinän kerroksen alla on joku ohisemassa.

mielikokemus tulee yhtäkkiä positiivisemmaksi ja suuremmaksi, The Great Mind

keho ei aistikokemuksieni mukaan pysy paikoillaan, tuntoaistimuksia, värinää, maisema menee näköaistin mukaan ylös alas, peitto ja käsi erityisesti reagoivat toisiinsa oudosti

kyljessä tuntuu oudolta ja pelottaa, nyt pää alkaa sekoamaan, se ikäänkuin kaatuu toiselle laidalle

käteni taitaa täristä tai sitten täällä on joku vieras energia

käteni päässä on vieras henki, kaiken polttaja

näen yhtäkkisesti päässäni kuvan lentävästä lautasesta, samalla hetkellä ulkona alkaa sataa rakeita. sitten vielä luulen olevani toisessa asunnossa enkä pysty ymmärtämään että olenkin kotonani, pelästyn

mietin onks normaalia että onks tähän aikaan vuodesta normaalia sataa rakeita, ja varaudun henkisesti ydinpommin räjähtämiseen lähistöllä ja mietin että haittaisiko se niin kovasti kun kaikki rakastamani ihmiset kuolisivat myös. silleinhän on ihan sopivaa kuolla.

päähäni tulee tilanteita, ihmisiä, selkeästi, rauhallisesti, mutta nämä eivät liity mitenkään mihinkään keskusteluun missä olen itse ollut. se on mun mielestä turhaa ja ärsyttävää koska haluaisin elää omaa elämääni enkä käyttää resurssejani siihen että mun päässä on joku keskustelu. 00:34

näen sinisiä sähköpurkauksia aina kun painan pään uudelleen tyynyyn

nyt kuuluu oikeasti olemassaolevien ihmisten puhetta. jotka eivät tosin ole paikalla.
alan pudota uneen 00:42

ymmärrän, että näistä kokemuksista tulee identifioituminen outoihin kokemuksiin (->muokkaa persoonaa ja toimintakyvynarviointia)

"kai mut ruokitaan kokouksessa"
pystyn taas makaamaan kyljelläni

näen unta ystävästäni, olen hereillä

jalat eivät liiku enää. näen unta

"todellisia, mahdollisia tapahtumia"

ihan kamalaa. mä syön tommost seroquel -psykoosilääkettä. se tekee mulle vähän psykoosii.

vähäsen vaan.

niin ku eläis painajaista hereillä. semmost painajaista mis sä yrität tehä jotain mutta sä et ikinä onnistu osumaan oikeeseen kohtaan tai jalat ei vie minnekään.

hyi helvetti... menee kaikki ihan pieleen. miks mä oon syönyt tätä kaks ja puol vuotta? siksi kun kuuntelen lääkäreitä ne sanoo. mitä ne sanoo. en viitsi kertoa, olen nyt aika sekaisin. vituttaa ihan tajuttomasti (mitä ei mulle yleensä tapahdu).

hulluhulluhullu
huhhuhhuhhuh

miksi tuntuu yhä tylsemmältä saada haluamansa?

VOUUUUUUUUUUU

ja kun en saa mitään olen ekstaasissa?

nii, ja lisään viel et on kyl ihan helvetin jännittävää vaihteeks

haistelen liimaa viereisessä maailmankaikkeudessa
nenä tietää muitakin kutsuja
mutta kutsutut vetää huumeensa muualla

puhallan lasia keskellä vaistojani
pallo
kasvatan sen sisälleni
toivon ja toivon että joku tulisi sen sisään
täyttämään yksinäisyyden joka ei oikeasti edes ole yksinäisyyttä
vaan se on tätä, se on halua

kapeat sääret
leveät sääret
crippled