Katson jäisestä ikkunastani ulos.. hengitykseni nousee höyrynä silmieni edessä, muodostaen kauniin pieniä jäisiä kiteitä ikkunan kylmään pintaan..
Ikävä.
Kosketan sitä pintaa.. kavahdan, väristys kulkee lävitseni.
Hetken tuntui siltä, kuin olisin koskettanut itseäni..
Taivan rantaa peitää painavat pilvet.. estäen tähtiä näkymästä, lämmintä aurinkoa valaisemasta.. lämmön silmillein.
Sua.
Nojaan raskaasti vanhaan, niin kuluneeseen pöytääni, naarmuja vuosien varrelta.. sen sileä pinta liukuu sormieni kosketuksen alla.
Huokaan syvästi. Ei mikään muutu.
Koira tuhahtaa unissaan sohvalla, nykähtäen hereille.. katsoen minua syvän ruskeilla silmillään, kuin sanoen,, ' tiedän sinut'
Lasken pääni sen katseen edessä.
Löydän itseni makaamasta sohvalla, villahuovan alla, käsi koirani lämpöisellä turkilla.. hyräilemästä itseni uneen. Koirani painautuu minuun kiinni.
Katson uudestaan ikkunaan, ja näen tihentyneen lumisateen.
Ikävä.
Kyyneleiden, kaipuun, niin lohduttomaan uneen vaivun.. luoden viimeisen katseen siihen ikkunaan, missä seisoin hetki sitten.
..Kosketukseni kohtaan oli muodostunut jääkiteistä..
pienen pieni.. sydän.
Ja aurinko pilkahti pilvistä, luoden lämmön kylmille kasvoilleni.
Olethan vielä ystäväin? </3