Kukahan näitä sepustuksianikin oikein lukee? Hoh.
Ihanaa. Perjantai. Woot. Ostin itselleni kravatin. :D Kaikkea sitä tuleekin hankittua. Äitee kattoo varmaan kieroon, kun laitan sen ensimmäistä kertaa. Ja tantunkin ostin. Veljen mielipide on melkein arvattavissa: se taas kyselöö, että mistähän mummon kätköistä tuoki tanttu on pöllitty. On silläki ongelmia. Pitäis vissiin aina olla kyselemäs siltä, että mitä nyt tänään saan laittaa päälleni.
Äikässä sitten kirjoitettiin preli. Olipa jännää. Ei se oikeastaan ollu mitenkään erityisen vaikea, mutta aiheet oli jotenki typeriä. Noh, kirjoitettua tuli, joskaan en ihan neljään asti siellä istunu.
Mitähän sitä tekis viikonloppuna? Varmaan oleilen kotosalla. Koipi on edelleen vähä kipeänä siitä lenkillä sattuneesta revähdyksestä, ja masuki huuteli vastalauseitaan. Litkin lonkeron tai pari ja räydyn ikävästä. Sellasta se on. Onneksi on kuitenki puhelimet ja sellaset.
Tulipa pitkästä aikaa kirjoitettua ihan oikea kirje. Ihmettelin itteäni. Mutta näin jälkikäteen ajatellen se oli kyllä aika höntsä. Paitsi nyt on kyllä myöhäistä itkeä enää sitä. Eipä voi mitn.
Lost alkoi sitte eilen. Olihan sitä odotettu. Oli jännä.