Häntä väsyttää. Hän kävi jopa kotonaan nukkumassa. Eipä tunnu missään. Typeriä nämä tälläset päivät, että tuntien välissä on piiiitkä neljän tunnin hyppy. Ei huvittaasi ajella kodon ja koulun väliä koko päivää. Örf. Mutku toisaalta en jaksa roikkua täälläkää.
Aamulla jotenki ärsytti. Pörr. Mutta onneksi on enää kaks päivää. Ääh, miten täs oikeen selviää sinne asti? Kohta oikeasti revin tukkani. Joo-o.
Kasin aamut on kyllä niin takkusia. En tänäänkää meinannu päästä millään pystyyn. Mikä vääryys tämä onkaan minua kohtaan. En kestä. En tosiaankaan kestä.
No onneksi sentään kirjotukset on ohi tältä syksyltä. Enää ei jaksais taistella niitten kanssa. Paitsi että vois olla ihan järkevää ruveta lukemaan ens kevättä varten. Mutku mä en jaksa nyt justiin. Syysväsymystä tai jotain sellaista. Tai sit yksinkertaisesti sitä, etten oo menny ajois nukkumaan. Njaa. Olisi jo perjantai.