Hoh hoijakkaa. Sitä on liikkeellä.
Mä en käsitä. Mä saan kuulla olevani kusipää ja ties mitä muuta, mutta niin sitä vaan pitää istua meikälääsen vieres ruokalas ja raahustaa porukan peräs. Ja minä ku luulin, että saan olla kaikes rauhas"pelkkää ilmaa". Tätä se sitte on. Kiva olla hermot persees. Noh, eihän se oo mun häpiäni. Heh, no nyt mä en oo kyllä ittekkää yhtää parempi, ku valitan vaan tuskissani kallerian päiväkirjaan. :D Voe tätä elämätä.
Käsiä paleltaa. Hyvin mielenkiintoista. Mut hähää, tää on mun päivis, mä saan sönkätä tänne mitä haluun.
Ou jee. Vaviskaa, pakanat.