IRC-Galleria

Ensimmäinen. Millasta elämä olis ilman unelmia? Jotkut sanoo niiden olevan turhia. Mun mielestä unelmat ja haaveet on aika olennainen ja tärkee osa elämää. Eiks keksinnötki oo syntyny unelmista, esimerkiks halusta lentää? Maailma, jossa kellään ei olis haaveita, olis aika tylsä.

Ja toinen. Onks aikuisten unelmat jotenki arvokkaampia ku lasten ja nuorten? Monestihan aikuiset ns. kieltää lapsiaan seuraamasta omia unelmiaan ja sen sijaan esim. opiskelemaan pitkälle ja täten usein toteuttamaan vanhempiensa haavetta valkolakista tai vastaavasta. Eiks unelmat oo unelmia joka tapauksessa? Usein vanhemmat pettyy pahasti jos lapsesta ei tuu jotain hienoa mitä lie maisteria tai jotain mitä ne nyt ikinä jälkikasvustaan onkaan toivonu. Jos vanhemmat haluu vaikkapa tyttärestään lääkäriä mut se haluaakin ite olla rekkakuski, ni miks se ei sais olla rekkakuski? Ammattihan sekin on. Ja millasta elämä olis, jos kaikista tulis lääkäreitä eiikä maailmassa olis ainuttakaan rekkakuskia?

..anteeks tää purkaus. Tässä vaan selvennys eräälle nimeltä mainitsemattomalle henkilölle, joka ei tainnut vielä ymmärtää mun kantaani asiaan. Ja voihan muutkin toki tän lukea, ei siinä mitään :--D

...



Tsududumm älkää kysykö. Tuli vaan tällanen fiilis.

Me saatiin pupuja cx sellasia ihania kääpiöluppia jotka juoksee päin ja rakastaa rapsutuksia ja toisiaan.






Ja ei, tos vikas toi toinen EI syö sen toisen päätä. :'D

Se fiilis, ku frendis käy Egyptis ja tuo sulle sielt haribokarkkeja.

"Loppujen lopuksi emme muista vihollistemme sanoja, vaan ystäviemme hiljaisuuden".
- Martin Luther King

..samanlainen sekasotku kyl aivoissaki o:

..KÄYTTÄMÄÄN RIPSENTAIVUTINTA. Ja se tunne, kun tää samainen veli puuhastelee kyseisen taivuttimen kaa varmaan tunnin, ja sielt kuuluu ain välil "no voi Pertti tätä laitetta!"

Hei mäki mun pikkuveljee. :D

JOTEN,