IRC-Galleria

Kaikkea sitä tuleeki flunssaisena ja kipeänä mietittyä ja kirjoteltua. Hirveetä shaissea, mut ehkäpä nuo purjeet sentään sai nyt päästä esiin :D Piti mennä nukkumaan jo aikaa sitten. Kummaa jumittelua..

On taas rytmi ihan päälaellaan. Ei pitäs muutenkaa kipeenä tällee valvoa.

Rakkaus oli minun seitsemän maailman ihmettä. Ne kaikki murenivat yhtä aikaa ja minut yllättäen. Omistautuneisuus oli päätynyt raunioiksi ja ylpeys niitä peittäviksi pölypilviksi. Kaikki olisi aloitettava taas alusta, mutta en tiennyt, halusinko. Maailmassa tai rakkaudessa, kukaan ei voi määrätä tuulta, mutta purjeet auttavat meitä pitämään suunnan kohti haluamaamme. Purjeeni ei ollut vielä edes nostettu, kun kylmä viima ja lämpimät puhallukset kuljettivat jo minua. Olin päätynyt pois kiviseltä karikolta ja matkalla jo jonnekkin aivan muualla. Merta ja rantaa on enemmän, kuin minulla elämässäni on aikaa sitä kaikkea kokea. Ehkä minun ei tarvitsekaan, löytääkseni etsimääni.

Mitä sitä tahtoo elämältään? No, varmaan olla onnellinen ja tyytyväinen saavutuksiinsa. Haluan kehittyä ja kokea itseni tärkeäksi. En halua, että olemassaoloni olisi merkityksetöntä yhteisölle tai itselleni.

Haluanko minä lapsia? Kysymys, johon ei ole ollenkaan helppo vastata. "Varmaan jonain päivänä", mutta tuleeko tuota päivää koskaan? Olenko koskaan riittävän kypsä olemaan vanhempi tai kestämään ne velvoitteet mitä vanhemmuuteen kuuluu? Uskon, että suurin rakkaus mitä ihminen voi kokea, on omaa lastaan kohtaan. Moni varmasti uhraisi henkensä pelastaakseen lapsensa. Mutta tämäkin on vain luulo. Rakkaudesta huolimatta, arki ja elämän vastoinkäymiset voivat käydä liian suuriksi henkiselle hyvinvoinnille. Ehkä minusta ei koskaan tulisi hyvää isää.

Muutenkin saa usein pohtia, kuinka huonosti käyttäytyvää lasta tulisi kohdella. Kun kyse ei ole omasta lapsesta, on metodit tietysti lapsen vanhempien valittavissa. Tai olivat joskus. Nykyään yhteiskunta puuttuu aika rankalla kädellä vaikkapa ruumiilliseen kuritukseen. Nykyään kun ei saisi edes remmistä antaa. Ihmettelen, mutta en ole tarpeeksi pätevä näissä asioissa sanomaan, onko se oikein vai väärin. Epäilen silti, että kovin moni asiantuntijakaan, ei ole pätevä sanomaan näistä asioista totuutta. Ehkä erilaiset metodit toimivat erilaisiin ihmisiin ja tilanteisiin eri tavalla. Ehkä ei ole yhtä oikeaa tapaa, jota tulisi noudattaa.

Voin olla liian nuori pohtimaan vanhemmuutta ja varsinkin, kun siitä ei ole mitään kokemusta. Silti se askarruttaa. On kenties hyvä pohtiakkin näitä asioita jo etukäteen, ennenkuin ne muksut pyörivät jo jaloissa ja huutavat naama punaisina. Siinä itse sitten miettien, mitä on tehnyt väärin ja mikä on huonosti, kun nappulalta ei sanat vielä edes taitu. Kommunikaation vaikeus.

Ehkä elämä olisi helpompi kokemus, jos tuo vanhemmuus jäisi kokonaan kokematta. Jäisikö minulta silti kokematta jotain hyvin arvokasta? Ehkä se on kunnioitettava saavutus, opastaa ihminen pienestä pitäen pärjäämään maailmassa ja tukea tätä. Mutta voi olla, ettei kaikkia ole tarkoitettu ottamaan tätä haastetta vastaan. Elämässä on paljon haasteita ja paljon saavutettavaa muillakin saroilla. Biologiselta kannalta, olisi minun jatkettava sukuani ja taattava myös sen jatkuvuus. Sen sijaan, että lapset kantaisivat vain geenejäsi, kantavat ne myös tietoutta jonka olet vanhempana heille antanut.

Mitä tämä kaikki sitten antaa takaisin? En ole varmaan koskaan itse kertonut vanhemmilleni, kuinka tärkeitä he ovat olleet ja ovat yhä. Ehkä he ovat olleet liian itsestäänselvyys minulle. En ole varmasti ollut myöskään paras ihminen heitä kohtaan, en sellainen, mitä he ansaitsisivat. Tuskin kovin moni muukaan lapsi osoittaa vanhemmilleen kunnioitusta, jonka he ansaitsevat. No.. Kukaan ei kysynyt meiltä, haluammeko me tulla tänne. Elämä on riemua ja tuskaa, melkoista vuoristorataa. Toivottavasti hyvä kuitenkin voittaa pahan, niin voimme olla kiitollisia olemassaolostamme täällä.

Mitä v*TTua?!

Hirveetä rähinää koko ilta täynnä. Panaman Jaakossa koskaan ole ollut noin levotonta kuin tänään. Siellä sai parit virolaiset sumut naamallee ja raudat ranteisii. Tuoppejaki särky varmaan ennätystahtiin illan aikana. Semmosta kilinää siellä täällä. Useammat litsaritki tuli nähtyä :D Täytyy olla joku täysikuu tai vastaavaa, ku porukka on ihan flipflop.. Aikuistukaa nyt jo, perkele. Ku ei voi puhumalla selvittää asioita.. Hnngh!

Melkone sadeki sit yllätti. Hirveen mustaa ja pimeetä tuolla. Saa varoa, ettei aja kännisten saksalaisturistien yli, ku tuolla kruisaa ja porukkaa heittää kotio. Kyytiäkö olisivat sitten kaivanneet, tiedä en.

Dumdidum. Huomenna sit kouluun! Eipä alkanukkaa sit maanantaina, kuten luulin. Kevyt päivä edessä ja myöhäinen herätys. Aika vähänlaisesti lähiopetustunteja, mut sitäkin enemmän sit itsenäistä työskentelyä. Täytyy yrittää antaa nyt parhaansa tän koulun kanssa.

Pitäis löytää elämään myös erilaisia harrastuksia, jolla tuota mieltään voisi virkistää. Liian harvoin tulee harrastettua oikeasti mitään. Musisointi on ihan järkevää, mutta tuntuu ettei siinäkään päästä ihan sinne täyteen potentiaaliin siinä mielessä, mitä se voisi parhaimmillaan antaa itselle. Valokuvaus voisi olla oikein mielekästä. Sitäkin voi harrastaa melkein milloin vain, missä vain. Luova työskentely kiinnostaa, mutta tuntuu vaativan itseltä ehkä liikaakin resursseja siihen ryhtymiseen.

Voisin aloittaa uuden kirjan lukemisen. Viimeisimmästä onkin jo tovi aikaa. Teppo M. Sata naista. Ihan viihdyttävä ja analyyttinen teos. Netissä oleva blogi tarjoaa tosin vielä enemmän materiaalia. Tuo kirjapainos oli typistetympi versio siitä.

Olinpa golffaamassa tänään ekaa kertaa ikinä! Enpä siinä kovin hyviin tuloksiin yltänyt, mutta hauskaa oli. Bogeyhin pääsin parhaimmillani :D Putit ne taisi vaikeimpia olla.

Toistettu niin että muistetaan:
"Golf on hieno laji!" - käytetään milloin vain muistuttamaan lajin hienoudesta.
"Siitä on hyvä jatkaa." - käytetään pallon laskeuduttua _minne tahansa_, poikkeuksena vesi.
"Voi vit.. sii!" - epäonnekkaan lyönnin aiheuttama tunteiden purkautuminen.

Sääli että Suomen kesä on niin lyhyt. Hauskaahan tuota olisi varmaan enemmänkin harrastaa!

Tulipa oltua kuskina vaihteeksi. Ehkä ihan hyvä tuon eilisen jälkeen, josta vain hataria muistikuvia sieltä täältä. Ei yhtään niin itseni tapaista.

Tänään väsytti ja olo oli muutenkin nihkeä kaikkia henkilöitä kohtaan. Pahoittelut siitä. Saatoinpa kyl olla yhtä tyly eilenkin. Aina ei jaksa vaan skarppaa!

Aika nollata taas hieman. Nyt pitäisi osata olla hetki haluamatta yhtään mitään. Hyvinhän tässä menee kumminki.

Nyt sitten vaan viihteelle ja ilo irti! =)

Melkoinen jumitus päällä taas vaihteeksi. Ei liiku päässä niin mitään. Tuli eilenki rehkittyä itsensä ihan puhki salilla. Tänää ottaaki sit vähä rennommin. Vois sohvaperunoida koko päivän :P

Koulun alku stressaa. Ensi viikon maanantai, pff. Mut tais siellä lukkarissa pari kivaaki kurssia onneksi olla! Mut valitettavasti myös sitä pakkopullaakin.

Toiveekkaana kohti tulevaa.

Joskus sitä pitää joitain asioita itsestäänselvyyksinä ja niitä osaa arvostaa vasta, kun niitä ei ole. Puhdas vesi ja ruoka. Ystävät ja rakkaat. Sähkö ja lämmitys. Terveys ja itsenäisyys. Siksi kai meillä on juhlapäiviäkin, joiden tarkoitus on muistaa noita meille tärkeitä asioita. Useiden juhlapäivien vioiksi koen niiden kaupallistuneisuuden. Päiviä vietetään usein vain sen takia, koska "on ollut tapana". Yritetään pitää se hengellinenkin puoli niissä päivissä mukana tämän kaiken materialismin keskellä.

Mikään ei koskaan riitä. Olisi hyvä oppia tyytymään välillä siihenkin, mitä on. Mutta sekin on ihmisluonteessa ja siitä ei varmaan koskaan pääse yli. Ei meillä olisi näin kehittynyttä kulttuuria ja yhteiskuntaa, jos luontomme ei olisi puskenut meitä haalimaan enemmän reviiriä, kumppaneita ja hyödykkeitä.

Tulee usein pohdittua, mitä tietyt asiat ottavat ja mitä ne antavat. Liiketoimintamalleja voidaan käydä laskennallisesti läpi ja arvioida, ovatko ne tuottoisia ja kannattaako niihin investoida. Mutta jos kyseessä on vaikkapa ystävyyssuhde, kuinka monta kertaa ja kuinka vakavasti itseään voi tulla vahingoitetuksi, kunnes suhdetta ei enää kannata jatkaa? Jos liikeyritys olisi tuottanut 10 vuotta voittoa, mutta seuraavat 5 vuotta vain tappiota, ei sellaiseen yritykseen ehkä ole sen perusteella järkevää investoida. Ihmissuhteet kokevat ylä- ja alamäkiä ja tulevaisuutta on mahdoton ennustaa. Kertooko lähtöasetelmat kuitenkin tarpeeksi mahdollisesta tulevasta ja voiko sen perusteella arvioida kannattavuutta? Todennäköisesti kyllä. Tunneperäiset syyt selittävät, miksi ihmiset usein tekevät tyhmiä päätöksiä. Toivon, että joskus "tyhmätkin" päätöksetkin tuottavat tulosta elämässä. Moukan tuurilla. Sattumalta.