IRC-Galleria

Metallica - Fade to black

Jaaha. Kyyti feidaa. Kaveri feidaa. Mut kaksin seisotaan vahvana ja suunnataan kohti Keravan keskustaa :D

Rok! /,,/

No niin. Tänään sit vähän spessumpaa iltaa tiedossa! Flamingoon kattelee Vantaan sykettä. Diu diu. Huomenna voiki sit taas lepäillä :D

Vitun flunssa.

--

Hakekaa minut
viekää sinne missä ei ole pimeää
missä kyyneliä ei vuodateta
muuta kuin ilosta

unohditteko minut
vai jätittekö jälkeenne
näen teidät siellä
missä minäkin haluan olla

Jos kunto antaa periksi, niin illalla nollaamaan! Pannussa hevikaraoke! /,,/ Voi kyl olla et saan tyytyä rattia tuijottamaan ja limpparia ryystämään. Tää päivä otettu sentään sen verran kevyesti, et perkele, jos ei sitä nyt palkita! Tai sit tää menee siihen samaan mitä keväällä oli: ei malttanu pysyä paikoillaan, rellesti vaa ja flunssa kesti kuukausitolkulla. Ei hjuva. Vaikia pysyä paikoillaan, jos maa allasi liikkuu!

Koittakaapa kesyttää mut.

Jos et ole koskaan rakastunut, rakastu. Anna sydämesi toiselle ja katso kuinka hän sitä kohtelee. Pety. Koe kuinka kovalta ja väärältä maailma tuntuu, vaikka elämiisi oloihin nähden, sinun pitäisi olla onnellisempi kuin valtaosan maailman väestöstä. Materia, hyvinvointiyhteiskunta ja korkea hygienia ei suojele sinua tällaiselta kivulta. Hajoat ja vaikeroit itsesäälissä. Se joku heittää sydämesi maahan, kuin karkkipaperin. Piikikkäät korot astelevat sen päältä ja tekevät siihen reikiä. Katso kuinka nuo reiät täyttyvät kärpästen toukista. Tunne se suuri kipu, mikä sinulta on jäänyt kokematta.

Kaikkea sitä tuleeki flunssaisena ja kipeänä mietittyä ja kirjoteltua. Hirveetä shaissea, mut ehkäpä nuo purjeet sentään sai nyt päästä esiin :D Piti mennä nukkumaan jo aikaa sitten. Kummaa jumittelua..

On taas rytmi ihan päälaellaan. Ei pitäs muutenkaa kipeenä tällee valvoa.

Rakkaus oli minun seitsemän maailman ihmettä. Ne kaikki murenivat yhtä aikaa ja minut yllättäen. Omistautuneisuus oli päätynyt raunioiksi ja ylpeys niitä peittäviksi pölypilviksi. Kaikki olisi aloitettava taas alusta, mutta en tiennyt, halusinko. Maailmassa tai rakkaudessa, kukaan ei voi määrätä tuulta, mutta purjeet auttavat meitä pitämään suunnan kohti haluamaamme. Purjeeni ei ollut vielä edes nostettu, kun kylmä viima ja lämpimät puhallukset kuljettivat jo minua. Olin päätynyt pois kiviseltä karikolta ja matkalla jo jonnekkin aivan muualla. Merta ja rantaa on enemmän, kuin minulla elämässäni on aikaa sitä kaikkea kokea. Ehkä minun ei tarvitsekaan, löytääkseni etsimääni.

Mitä sitä tahtoo elämältään? No, varmaan olla onnellinen ja tyytyväinen saavutuksiinsa. Haluan kehittyä ja kokea itseni tärkeäksi. En halua, että olemassaoloni olisi merkityksetöntä yhteisölle tai itselleni.

Haluanko minä lapsia? Kysymys, johon ei ole ollenkaan helppo vastata. "Varmaan jonain päivänä", mutta tuleeko tuota päivää koskaan? Olenko koskaan riittävän kypsä olemaan vanhempi tai kestämään ne velvoitteet mitä vanhemmuuteen kuuluu? Uskon, että suurin rakkaus mitä ihminen voi kokea, on omaa lastaan kohtaan. Moni varmasti uhraisi henkensä pelastaakseen lapsensa. Mutta tämäkin on vain luulo. Rakkaudesta huolimatta, arki ja elämän vastoinkäymiset voivat käydä liian suuriksi henkiselle hyvinvoinnille. Ehkä minusta ei koskaan tulisi hyvää isää.

Muutenkin saa usein pohtia, kuinka huonosti käyttäytyvää lasta tulisi kohdella. Kun kyse ei ole omasta lapsesta, on metodit tietysti lapsen vanhempien valittavissa. Tai olivat joskus. Nykyään yhteiskunta puuttuu aika rankalla kädellä vaikkapa ruumiilliseen kuritukseen. Nykyään kun ei saisi edes remmistä antaa. Ihmettelen, mutta en ole tarpeeksi pätevä näissä asioissa sanomaan, onko se oikein vai väärin. Epäilen silti, että kovin moni asiantuntijakaan, ei ole pätevä sanomaan näistä asioista totuutta. Ehkä erilaiset metodit toimivat erilaisiin ihmisiin ja tilanteisiin eri tavalla. Ehkä ei ole yhtä oikeaa tapaa, jota tulisi noudattaa.

Voin olla liian nuori pohtimaan vanhemmuutta ja varsinkin, kun siitä ei ole mitään kokemusta. Silti se askarruttaa. On kenties hyvä pohtiakkin näitä asioita jo etukäteen, ennenkuin ne muksut pyörivät jo jaloissa ja huutavat naama punaisina. Siinä itse sitten miettien, mitä on tehnyt väärin ja mikä on huonosti, kun nappulalta ei sanat vielä edes taitu. Kommunikaation vaikeus.

Ehkä elämä olisi helpompi kokemus, jos tuo vanhemmuus jäisi kokonaan kokematta. Jäisikö minulta silti kokematta jotain hyvin arvokasta? Ehkä se on kunnioitettava saavutus, opastaa ihminen pienestä pitäen pärjäämään maailmassa ja tukea tätä. Mutta voi olla, ettei kaikkia ole tarkoitettu ottamaan tätä haastetta vastaan. Elämässä on paljon haasteita ja paljon saavutettavaa muillakin saroilla. Biologiselta kannalta, olisi minun jatkettava sukuani ja taattava myös sen jatkuvuus. Sen sijaan, että lapset kantaisivat vain geenejäsi, kantavat ne myös tietoutta jonka olet vanhempana heille antanut.

Mitä tämä kaikki sitten antaa takaisin? En ole varmaan koskaan itse kertonut vanhemmilleni, kuinka tärkeitä he ovat olleet ja ovat yhä. Ehkä he ovat olleet liian itsestäänselvyys minulle. En ole varmasti ollut myöskään paras ihminen heitä kohtaan, en sellainen, mitä he ansaitsisivat. Tuskin kovin moni muukaan lapsi osoittaa vanhemmilleen kunnioitusta, jonka he ansaitsevat. No.. Kukaan ei kysynyt meiltä, haluammeko me tulla tänne. Elämä on riemua ja tuskaa, melkoista vuoristorataa. Toivottavasti hyvä kuitenkin voittaa pahan, niin voimme olla kiitollisia olemassaolostamme täällä.

Mitä v*TTua?!

Hirveetä rähinää koko ilta täynnä. Panaman Jaakossa koskaan ole ollut noin levotonta kuin tänään. Siellä sai parit virolaiset sumut naamallee ja raudat ranteisii. Tuoppejaki särky varmaan ennätystahtiin illan aikana. Semmosta kilinää siellä täällä. Useammat litsaritki tuli nähtyä :D Täytyy olla joku täysikuu tai vastaavaa, ku porukka on ihan flipflop.. Aikuistukaa nyt jo, perkele. Ku ei voi puhumalla selvittää asioita.. Hnngh!

Melkone sadeki sit yllätti. Hirveen mustaa ja pimeetä tuolla. Saa varoa, ettei aja kännisten saksalaisturistien yli, ku tuolla kruisaa ja porukkaa heittää kotio. Kyytiäkö olisivat sitten kaivanneet, tiedä en.