IRC-Galleria

Vaikka jo uutisissa puhuttiinkin ensimmäiseksi jostain muusta,en silti onnistunut välttymään siltä tai yleensä vain pysymään terveenä. Nyt kun istuu koneella 38.4 kuumeessa ja pitää fleeceä harteillaan voi tuntea sen kuuluisan Voittajaolon!
Lähetin äsken tekstiviestin väärään paikkaan..Hävettää. Toivottavasti se edes luetaan ja ymmärretään. Ensiviikolla pitäis hakea fillari pois ylöjärveltä ennenkö häviää. On vaan luvattu niin perkuleenmoisia pakkasia ettei oikein huvita polkea 15 kilsaa.
Mua ei väsytä. Nukuin 2 pätkässä 19 tuntia viimeyönä ja näin painajaisia jotka liittyivät menneeseen ja tulevaan. Oli kiva herä'tä kello 3 päivällä ja ihmetellä maailmaa ihan tuskanhikisenä.
Minulla on ikävä ihmistä.....

Tunnelissa vaellan hitaasti eteenpäin,näin joulun alla sitten pääätin lähteä eriteille ihmisen kanssa taas. Nyt lopullisesti,sillä tekomme ovat pahuudeltaan korvaamattomissa.
Tunneli ei kuitenkaan näytä olevan yksinäinen,kylmä ja loputon..Valonpilkahdus silmäkulmassani on tullut tähden välkkeestä kirkkaassa pakkasyössä sillä siellä on hän,joka uskoo vielä onneen. Olen kuullut lupauksia..voih..niitä on tullut jo tarpeeksi joten oikeus olla epäileväinen kertomaani on minulla täysi,mutta luvattu on eikä asia ole enään sellainen jonka pettämistä katsoisin läpi sormien ja olan kohautuksella.
Siis..Joululahjoja tulee jonkinverran jälleen,mutta mikäli kaikki sujuu on yksi niistä ylitse muiden,se,tai Hän tulee tuijottamaan minua jonkinlaisilla silmillään jouluaattoiltana ja me matkaamme yhdessä seuraavat vuosikymmenen päivät jos niin on armo määrätty. Huh mikä ajatus! Ja edellinen rakkaani Eetu katselee varjellen sen kirkkaan pakkasyön tähtikimalluksesta kuinka illalla vaellamme yhdessä tehden tuttavuutta. Koira on tulossa sydämeeni. Mahdollisuuksia on miljoona,suomesta?virosta?rotu?roduton? rakas?kyllä..ehdottoman!
Tarjolla olisi vielä farmariauto,omakotitalo 5 kilometriä keskustorilta ja metsää tehdä tutustumislenkkejä silti jonkinverran. Miltä kuulostaa? En ollut uskoa korviani kun ystäväni niin sanoi,olen tervetullut taloon. Olen tervetullut pois hämeenkadun ja armonkallion ahdistavasta todellisuudesta jonnekin missä ei päivääkään olisi ikävää.

Joulua odottaen sydän silti särjettynä..

Eilen tosiaan oli viimeinen työpäivä ja jee fiiliksillä meni. Ei oo voinu tänne kirjoitella tapahtumista ku netin toiminta on ollut vähän niin ja näin.. Saa nähdä toimiiko nyt vielä tallentamiseen asti? Noh joo,pääsin sit viimeisen työpäivän jälkeen hyppäämään pikkuesteitä hyvän arvostelun saatuani. Pari heppaa mua riepotteli pitkin pihaa kun niillä oli kiire syömään talliin. Nyt täytyy taas tallentaa tää teksti kun netti voi katketa milloin tahansa. Viikonloppua!!

Toinen työviikko alkoi rauhallisen viikonlopun jälkeen vauhdikkaasti. Talliin oi ilmestynyt 4 vuotias musta heppa jota kutsutaan oskuksi ja yhdeltä saapui suokkiruuna Hurlum.. Pikkuinen Maija poni ja Romeo poni riehuivta taluttaessa mutta onnenksi sain pidettyä kuitenkin kiinni. Perjantain ratsastustunnin jälkeen oli jalat kipeet koko viikonlopun mutta nyt jo helpottaa. Muru on soittotreeneissä ja mä kahdeksaan asti ainakin yksn täällä:( Katselen samalla tallivideoo vuodelta 2005 ja kulen välillä nauruun ja välillä itkuun kun paljon muistoj tulee. Toisen videon alussa oli Eetu vainaan ulvontaakin:( Nyyh..

Nätti keli oli kun taas saavuin tallille. Ohjelma oli samaa kuin eilen,tarhausta,karsinoiden siivoamista,ruokien jakoa,vesien vaihtamista ja lopuksi kolmen paikkeilla lakaisu ennenkuin neljältä alkaville tunneille tulevat olisivat sotkemassa taas.
Melkein sitten karkasi uusi poni "lammas" teille tietämättömille. Jaoin heiniä ja avasin karsinan oven,käännyin selin poniin ottaakseni heinäkasan kun takaani kuului"hei,se karkaa". Käännyin ja näin kuinka ponin takamus vilahti karsinan ovesta käytävälle ja siitä alkoikin operaatio pyydystys!

Jipii! olin tänään ekaa päivää Jutan tallilla työharjoittelussa.. Oon ratsastanut siellä koko ikäni ja kesällä 2006 olin viikon töissä mut nyt taas pitäis olla 4 viikoa.
Kun kävin sopimassa harjoittelusta,oli järkytykseni suuri. 20 karsinapaikkaa pienempi talli ja eläimistöön on sopeutunut myös yksi aasi:) Päivä kului nopeasti viedessä hevosia ja jakaessa päiväruokia lakaisun ja kaiken muun homman lisäksi. Uusiin heppoihin oli kiva tutustua ja vein tallin pahamaineisimman hevosen Pippurin sisälle joka kuitenin oli ruunauksen jälkeen muuttunut kiltiksi ja mukavaksi herraksi. Talliin tuli myös aivan tummanruunikko poni "lammas" jolla oli vaalea harja ja joku 3 vuotias toinen heppa joka meinas saada paniikin uudessa kodissaan. Meni joku 15 minuuttia ennenkuin ne rauhoittuivat ja lähdinkin sitten jo kottin. Huomenna yhdeksältä taas.

Jälleen kun lupauksen kuulin
"Aina ollaan ystäviä"
sen totta olevan luulin,mut
"älä ota enään yhteyttä"
ja kyyneleet valuivat
osaksi ehkä vihasta
mutta pettymyksen virraksi
sen nimeän.

Rakkaani on rinnallani,hän tarttuu käteeni
onneksi olen rinnallaan,ja hän on kanssani.

Kiitos ihan vitusti!!

Tänään kun kello 7:40 lähdin kävellemän kohti bussipysäkkiä,totesin taivaalta tulevan räntää. Siinä hetken ihmetellessäni ja tunkiessani huppua päähän,totesin myös että eilinen renkaidenvaihto ei tullut yhtään pahaan paikkaan ajatellen viikonlopulle suunniteltua ajeluretkeä. Maa oli niin liukas,että jos olisin vain lähtenyt kävelemään ,lopputulos voisi näkyä muhkeassa takamuksessani pian.. Onneksi bussipysäkki on katettu ja bussi tuli ajallaan että pääsin taas tänne ihanaan koulutukseen joka ei kiinnosta mua todellisuudessa pätkääkään..
Siis kysymys kuuluu: Missä on kesä? Oliko se lyhyt? miten sen vietin? miksi? ja vatauksien hakemiseen menee taas aikaa. Vaikka rakkauselämäni tökki ja olin vailla suuntaa maleksimassa kesähelteillä,en voi aivan paskaksi kesääni haukkua.. Siis,siirrympä nyt katselemaan syksyn harmautta ikkunasta ja yritän keksiä jotain hyvää siitäkin. Kissojen matokuuritkin pitäisi tänään muistaa,onneksi Riikka tulee kotiin.

Aamun valjetessa avaan silmäni,hän on siinä taas.
Kosketus hänen ihollansa,asian varmistaa.
Eilen kun astuin kylmään,ja kävelin kotiinpäin
hän käveli mua vastaan ja silloin sen näin.
Yhden tuskaisen kyyneleen.

Hetkeä myöhemmin itseni löysin luotaan hänen
kaiken menneen edessäni näen.
pelottaa astua eteenpäin,mutta hyvä on mun näin.

"ja polte joka sieluansa korventaa,on vain,vain rakkaus"

Oli vieläkin aikas tuskaista katsoa Eetun omistajan ja hyvän ystäväni Jarkon sivuilta netlogista surullinen kertomus Eetun viimeisistä hetkistä. Mä oon ollut jo 9 kuukautta ilman koiraa.. Elämä on julmaa.
Yhtä julmaa oli katsoa ekaluokkalaisten kertomuksia perheestään kun yksi pieni enkelipoika sanoi:
"Mun äiti on kotona tekemässä ruokaa ja isi on täällä meidän kanssa" opettaja ihmetteli vastausta ja poika tarkensi:
"Kun isi lensi taivaaseen,se lupas olla aina mun mukana missä ikinä olenkin". Opettaja itki tunnin jälkeen.. Ja minä meidän sohvalla sain pyyhkiä silmäkulmaani. Vartioikohan Eetukin kulkuani?

Kävelin kasvot jäisinä tyhjän torin halki.
Tuijotan omia varpaitani,yrittäen suojautua kylmyydeltä.
Torin laidalla nostan katseeni,enkä olekaan yksin.
Edessäni horjuu menneen kesän muisto.

Hän tuijottaa minua silmiin.
Yrittää sanoa jotain.
Minä taistelen sääliä vastaan.
Olen voimaton.

Kuin elokuva muistoista,tartun hänen käteensä
Ja sanomatta mitään,talutan hänet bussipysäkille istumaan.
Hetkeä myöhemmin,olen matkalla sinne,
mistä juuri murtuneenä lähdin.

Kauniin aamun jälkeen,kuulen selkäni takaa
"kiitos". Nyt minun on taas mentävä.