Jotkut bussikuskit urheilevat jättämällä matkustajat pysäkille ilman kyytiä. Tähän harrastukseen ei vaikuta hiljentävästi matkustajan huitominen tai elämöinti. Tähän lajiin eivät vaikuta myöskään kiivas soitto linjuriyhtiöön ja kuskin tyrmääminen puheen keinoin. Se jatkuu, niin kuin lumen sulaminen ja kevään tulo, kuin viljan heilimöinti ja syksyn sateet jne.
Lähtökohtaisesti bussi pyritään pysäyttämään käsimerkillä (huitoo koko kädellä). Jos on pimeää, huido heijastimen kanssa tai huidot turhaan. Bussiin ryysätään tasaraha kädessä tai ei ryysätä ollenkaan. Todistajien läsnäollessa ihmisiä on jätetty pysäkille, syynä tasarahattomuus. Kaupungissa asian voi hoitaa lähes mykkänä tai ynähtäen, maaseudulla kuskia tervehditään.
Suomalaisen yksinmatkustusperinteen mukaisesti etsitään istuin paikasta, jossa kukaan ei ole vieressä, ja varmistetaan ettei tulekaan, laittamalla veska viereiselle penkille. Katse pidetään koko ajan matalalla ja ei-kohdistettuna. Näin vältetään juttutuokiot puolituttujen kanssa.
Chileläisen yksinmatkustuperinteen mukaan aletaan jo ovella huudella onko tuttuja matkassa, ja jollei ole, ehdotetaan yhteislaulua, jotta turha jäykkyys kaikkoaa ja saadaan uusia ystäviä. Voit koittaa kesällä ko. vaihtoehtoa täälläkin. Talvella lentäisit vaan turhaan bussista takaisin pakkaseen.
Suomessakin maaseudulla istutaan lähelle kuskia ja jaaritellaan koko matka niitä näitä. Lähtiessä pohditaan vielä porukalla, josko yritettäisiin ehtiä samalla kyydillä takaisin.