Tämä on nyt se päivä. Minulle on selvinnyt, että keskipakovoimaa ei ole olemassa. Oloni on tyhjä, lähes yhtä tyhjä kuin sen faktan jälkeen että nurmikon vihreys on enemmän näkömme kuin kasvin ominaisuus.
Nyt on siis ruvettava puhumaan esim näin, "tuntuu makeelta kun karusellissä massan hitaus sai meidät painumaan istuimiamme vasten." Cool.
Hyvästi Pluto, hyvästi keskipakovoima, hyvästi kasvien vihreys... Why do all good things come to an end?