IRC-Galleria

Mikä siellä vessassa kestää?

Etsiessäsi vaikkapa ravintolassa vessaa, löydät yleensä jonon naisia,joten
hymyilet kohteliaasti ja asetut jonon jatkoksi. Vuorosi tullessa tarkistat
mahdollisesti näkyvät jalkaparit vessakoppien ovien alta. Kaikki kopit ovat varattuja.

Viimein ovi avautuu, ja ryntäät sisään lähes kaataen ulos tulevan naisen.
Päästessäsi sisään huomaat lukon olevan rikki. Ei haittaa, olet pidättänyt
niin kauan että pelkäät kastelevasi pian housusi.
Vessanpöntönsuojia tarjoava automaatti (jonkun Äidin keksimä, ei
epäilystä) on kätevä mutta tyhjä. Ripustaisit käsilaukkusi ovennuppiin jos
sellainen olisi, mutta koska ei ole, pyöräytät käsilaukkusi hihnan varovasti
mutta nopeasti pääsi yli ja laukun roikkumaan rinnallesi (Äitisi kääntyisi
haudassaan, jos laskisit sen LATTIALLE!), lasket housusi ja otat "asennon".

Tässä asennossa ei-enää-niin nuoret, ylijännittyneet lihaksesi alkavat
täristä. Reitesi huutavat sinua istumaan alas, mutta koska sinulla ei
todellakaan ollut aikaa pyyhkiä istuinta tai vuorata sitä paperilla,
pidät "asennon".

Harhauttaaksesi ajatuksesi pois tärisevistä reisistäsi kurottaudut kohti
vessapaperitelinettä, jonka havaitset olevan tyhjä. Kuulet päässäsi äitisi
äänen kertovan sinulle, että jos vain olisit yrittänyt pyyhkiä
istuinta,olisit huomannut ajoissa puuttuvan paperin. Reitesi tärisevät kovemmin.

Muistat pienen paperinpalan, johon niistit nenäsi eilen -sen, joka on yhä
laukussasi. Se saa kelvata. Hapuilet sen esiin mahdollisimman varovasti.Se
on suunnilleen peukalonkyntesi kokoinen.

Joku työntää koppisi oven auki, koska ovessa ei ole lukkoa. Ovi iskeytyy
laukkuusi, joka yhä roikkuu kaulassasi, ja heittää sen taaksesi pöntön
vesisäiliötä päin. Kiljut "VARATTU!" samalla kun yrität työntää ovea
takaisin, ja samalla pudotat arvokkaan, pienen ja rypistyneen paperinpalan
lattialla olevaan lätäkköön. Menetät tasapainosi ja putoat istuimelle.
Istuin on märkä, tietenkin. Kömmit äkkiä ylös tietäen hyvin, että on jo liian myöhäistä.
Paljas ahterisi on tehnyt tuttavuutta jokaisen kuviteltavissa olevan
bakteerin ja eliön kanssa paljaalla renkaalla, koska et vuorannut sitä
paperilla - jota ei tosin ollut, sen puoleen, vaikka olisit yrittänytkin.

Tämän kaiken seurauksena vessanpöntön automaattihuuhtelun tunnistin on niin
hämmentynyt, että se vetää vessan. Vesi syöksyy posliiniin saaden aikaan
hienon sumun vesipisaroita, jotka laskeutuvat takapuolellesi ja alkavat
valua pitkin jalkojasi kohti kenkiäsi.

Tarraudut tyhjään vessapaperitelineeseen jottei pöntön valtava imu veisi
sinuakin mukanasi. Tässä vaiheessa luovutat. Pöntöstä roiskuva vesi ja märkä
istuin ovat tehneet tehtävänsä ja olet likomärkä vyötäröstä alaspäin.Olet
nääntynyt. Yrität pyyhkiä mitä pyyhittävissä on purkkapaperilla, jonka
löysit taskustasi ja livahdat kopista ulos ja lavuaareille pestäksesi kätesi.

Et keksi miten automaattinen hana toimii, joten pyyhit kätesi kuivaan
paperipyyhkeeseen ja kävelet ulos WC:stä ohi naisjonon.
Ystävällinen lähimmäinen jonon päässä huomauttaa kantapäähäsi takertuneesta
vessapaperinpalasta (missä sekin äsken oli!?). Revit paperin irti ja ojennat sen naiselle huomauttaen lämpimästi, että hän saattaa tarvita sitä piakkoin.

Ulkona odottaa rakas miehesi, joka on kauan sitten selvinnyt vessaan,
hoitanut asiansa ja tullut ulos. Ärtyneenä hän tiedustelee, mikä kesti niin
kauan -ja miksi ihmeessä käsilaukkusi roikkuu kaulastasi?

Tämä tarina selvittää vihdoin miehille, mikä naisilla kestää niin kauan.Se
paljastaa vastauksen myös toiseen yleisesti kysyttyyn
kysymykseen; Miksi naiset menevät vessaan pareittain. Kaveria tarvitaan
vartioimaan ovea, pitelemään käsilaukkua ja ojentamaan paperipyyhkeitä oven alta.