Haimme Rosun Perjantaina kotiin, tyttö nukkui kiltisti koko matkan. Kotiin tultua tyttö sai rauhassa nuuhkutella koko asunnon, ja löysi hienosti tiensä myös kakkalaatikolle. Poikiakin käytiin haistelemassa häkin läpi kuitenkin vasta. Aikansa siinä pompittuaan, nälkäkin yllätti ja kanan siipipalaset upposivat vauhdilla. Kyllä oli mahtavaa katsella,kun Rosu syö rouskutellen. Ensimmäiset yötkin ovat menneet hienosti, eikä olla yhtään itketty. Mamman muksuhan tuosta on tulossa, kulkee perässä höpöttäen. Sylissäkin viihdytään, ja pureminen on tuota tyypillistä pentupuremista.
Ensi tapaaminen Rapsun kanssa, meni ensin nuuhkiessa ja jutellessa,molemmin puolin.Sitten juostiin peräkanaa,ja lopulta olikin jo aika täynnä. Myöhemmin vuorossa oli Mökö, joka raahasi saman tien kiljuvan tytön nurkkaan. Päätimme erottaa toisistaan. Pojat käyvät nuuhkimassa kaikki paikat heti kun heräävät,missä tyttö on ollut. Tänä aamuna Rosu meni kiltisti kakkalaatikolle,ja teki tarpeensa. Myöhemmin päivällä Rapsu aikoi mennä samalle laatikolle,mutta tulikin pois,ja kävi lurauttamassa meidän makuuhuoneeseen. Pientä vasta lausetta ilmeisesti.
En odottanutkaan että selviäisimme helpolla totuttamisessa, ja kyllä tänään tuntui jo hirveältä,kun tuo touhu meni heti molemmilla pojilla yli.
Pitkäjänteisyyttä kyllä vaaditaan, mutta eiköhän tämä tästä.
Tytöstä laitan kuvia heti,kunhan joudan noita kuvia ottamaan.Ja ikiliikkuja pysyy aloillaan =D
Rosu on aivan ihana pikku-neiti, eloisa höpöttävä ja sylissä viihtyvä vauvan tuoksuinen näätä. Tuo tuoksu, sai meidän ihmislapsetkin aivan sekaisin, kyllä se vain on niin ihanaa !