Lähin Hämptonista kohti Turkmenistania. Ajoin äitini omistaman ajoneuvon rautatieasemalle, jonne päästyäni nousin ratin takaa ja paikallein istahti perheen mieshenkilö ja ajoi auton takaisin äitini omistamalle asunnolle. Ostin lipun ja siirryin asemalaiturille merkitylle pysähdysalueelle odottamaan vaunuani. Laitoin käden housuntaskuun ja totesin "vitun saatana ja perkeleen helvetti!" Tätä ennen mietin hetken tietysti miksi oikean housuntaskuni sisältö tuntuu vajaahkolta, koska siellä oli vain kaksi sytytintä. Avainnippuni jäi killumaan Fiat Punton virtalukossa tönöttäneeseen avaimeen. Eipä vituttanut. Soitin mieshenkilölle, mutta hänellä, tapansa mukaan, ei ollut kännykkä mukana. Onneksi sain kämppiksen jemmailemaan itselleni avaimen Turun päässä, muuten olisin joutunut palloilemaan päämäärättömästi aina klo 23:een asti, kun hän saapuu töistä.
Pääsen junaan. Tarkoituksen tehdä laskareita. Otan kannettavan repusta ja TADA! se ei lähde käyntiin. Onko rikki? En usko. Mieleeni muistui jäinen tosiasia. En ollut koskenutkaan kannettavaan koko viikonloppuna, elikkäs se ei ollut päätynyt johdon päähän ja käytin akun matkalla Hämptauniin aivan finaaliin, loppui vieläpä kesken Shieldin episoodin. Perkele. Se niistä laskareista, jouduin tyytymään LUKEMAAN matematiikkaa. Huoh. Hyvin alkoi tämäkin viikko. Nyt onkiire luennoille, että moro vaan.
[edit] Hahaa. luento korjasi kehnon päivän! Pureskelin kynsiä kaikessa rauhassa, minding my own business, kun all of the sudden suussani on jotain kovaa! George Carlinin tavoin olen silminnähden innoissani! "Mitä kynteni alta löytyi?!?!" No valkoinen köntsähän se. Bah, nakkasin mäkeen. Söin kynnenpalat loppuun ja KAH! Ilmeisesti yksi pala on jäänyt hampaiden väliin, kun tuntuu tämmöttis oudolta... Mutta ei! Jotain paljon mahtavampaa! Hampaastani on lohjennut noin kahdeksasosa pois! WUHUU!
[edit] Ja paranee entisestään. Tosin se ei kuulu kyllä nyt tälle palstalle.