IRC-Galleria

Don't describe it
Don't compare, talk or lie about it
Just, show me the deer

Näin kymmenisen kertaa kuunneltuani, saatan todeta levystä jotain:

-aatsipop on rautainen tuottaja.
-asa on rautaisin räppäri
-levy on eri hyvä

Siitä muuten tietää et menee ihan vitun hyvin, kun syö yökkäillen hernekeittoa kello 2.30.

Pitäs syödä mut ei maita. Pitäs nukkuu mut ei saa unta.

She burns like the sun
And I can't look away
And she'll burn our horizons
Make no mistakes

And I'll hide from the world
Behind a broken frame
And I'll burn forever
I can't face the shame

You can't escape what makes you tragic, you know
Vicious cause you like to be leaving time possessed to please you
What might have been was never the way you visioned things
So difficult to stop pretending
What's it to you anyway?

Turn down the voluptuous
Keeping close to me again
Hold back your virtues
You're fearless in motion

You found your way so why keep asking me
Nothing common suits you, you live again in solitary
Look away for now, beautiful alone
Now who decides to settle down?
Maybe nobody really cares
What's this to you anyway?

Ei tosiaankaan oo mun päivä.

It's bugging me, grating me and twisting me around
Yeah I'm endlessly caving in and turning inside out

'cause I want it now
I want it now
Give me your heart and you soul
And I'm breaking out
I'm breaking out
Last chance to lose control

It's holding me, morphing me and forcing me to strive
To be endlessly cold within and dreaming I'm alive

'cause I want it now
I want it now
Give me your heart and your soul
And I'm breaking down
I'm breaking out
Last chance to lose control

And want you now
I want you now
I'll feel my heart implode
And I'm breaking out
Escaping now
Feeling my faith erode

Hope, but I hope you've seen the light
'Cos no-one really cares
They're just pretending

Lähin Hämptonista kohti Turkmenistania. Ajoin äitini omistaman ajoneuvon rautatieasemalle, jonne päästyäni nousin ratin takaa ja paikallein istahti perheen mieshenkilö ja ajoi auton takaisin äitini omistamalle asunnolle. Ostin lipun ja siirryin asemalaiturille merkitylle pysähdysalueelle odottamaan vaunuani. Laitoin käden housuntaskuun ja totesin "vitun saatana ja perkeleen helvetti!" Tätä ennen mietin hetken tietysti miksi oikean housuntaskuni sisältö tuntuu vajaahkolta, koska siellä oli vain kaksi sytytintä. Avainnippuni jäi killumaan Fiat Punton virtalukossa tönöttäneeseen avaimeen. Eipä vituttanut. Soitin mieshenkilölle, mutta hänellä, tapansa mukaan, ei ollut kännykkä mukana. Onneksi sain kämppiksen jemmailemaan itselleni avaimen Turun päässä, muuten olisin joutunut palloilemaan päämäärättömästi aina klo 23:een asti, kun hän saapuu töistä.

Pääsen junaan. Tarkoituksen tehdä laskareita. Otan kannettavan repusta ja TADA! se ei lähde käyntiin. Onko rikki? En usko. Mieleeni muistui jäinen tosiasia. En ollut koskenutkaan kannettavaan koko viikonloppuna, elikkäs se ei ollut päätynyt johdon päähän ja käytin akun matkalla Hämptauniin aivan finaaliin, loppui vieläpä kesken Shieldin episoodin. Perkele. Se niistä laskareista, jouduin tyytymään LUKEMAAN matematiikkaa. Huoh. Hyvin alkoi tämäkin viikko. Nyt onkiire luennoille, että moro vaan.

[edit] Hahaa. luento korjasi kehnon päivän! Pureskelin kynsiä kaikessa rauhassa, minding my own business, kun all of the sudden suussani on jotain kovaa! George Carlinin tavoin olen silminnähden innoissani! "Mitä kynteni alta löytyi?!?!" No valkoinen köntsähän se. Bah, nakkasin mäkeen. Söin kynnenpalat loppuun ja KAH! Ilmeisesti yksi pala on jäänyt hampaiden väliin, kun tuntuu tämmöttis oudolta... Mutta ei! Jotain paljon mahtavampaa! Hampaastani on lohjennut noin kahdeksasosa pois! WUHUU!

[edit] Ja paranee entisestään. Tosin se ei kuulu kyllä nyt tälle palstalle.