IRC-Galleria

Ohjaus: Catherine Hardwicke
Vuosi: 2008

Hehheh, nyt tämäkin hetki sitten koitti. Tiedän jo tässä vaiheessa saavani monen teinin vihat niskaani, mutta voitte arvata ettei se paljoa kiinnosta. Twilight on paljon kehuttu ja mainostettu teos, joka oli nyt viimein pakko katsoa. Suurin ongelma on ehdottomasti se, että minuun eivät nämä "High School"-elokuvat uppoa pätkääkään. Silloin joskus nuorempana oli ihan hauska katsoa kaikkia näitä koulu-miljööseen sijoittuvia teinileffoja, mutta nyt niistä ei saa enää mitään irti. Tämä ei johdu siitä, että olisin liian vanha vaan siitä, että kukaan ei keksi mitään uutta. Ai niin, aivan... vampyyrejä... siinä sitä vasta olikin uutta.

Teini (Bella) muuttaa eronneista vanhemmista toisen (isän) luokse keskelle korpea, joutuu uuteen kouluun ja pian olisi edessä tanssiaiset. Kuulostaako tutulta? Kyseessä on samaa ikivanhaa kaavaa noudattava elokuva, jonka miespääosaan on laitettu vampyyri (Edward). Kokonaisuutena Twilight ei ole tavallista teinirakkaustarinaa kummempi ja tarkemmin kuvailtuna se on ylipitkä TV-sarjan jakso.
Bella on asunut kaupungissa viimeksi pikkutyttönä ja muuttaa nyt takaisin. Monet tuntevat hänet edelleen, mutta hän muistaa vain vähän tuttuja kasvoja. Uudessa koulussa hänet otetaan vastaan erittäin positiivisesti, mutta hiljaisena ja jokseenkin ujona tyttönä hän ei osaa lähteä muiden meininkeihin mukaan. Pian hän kuitenkin kiinnittää huomionsa omituiseen viiden hengen porukkaan, joista kaksi paria seurustelee keskenään ja perässä kulkee outolintu Edward. Heidän kerrotaan olevan kaikkien adoptoituja, mutta samaan perheeseen kuulumisen takia heitä oudoksutaan. Bella joutuu biologian tunnilla Edwardin pariksi, mutta hän saa jonkun omituisen kohtauksen ja säntää karkuun. Edwardia ei viikkoon näy, mutta seuraavan ilmestymisen jälkeen juttu alkaa kulkea. Koulun pihalla kuitenkin tapahtuu pian jotakin omituista. Bellan luokkakaveri ajaa pihaan mustalla pakulla kuin mafioso pankkiryöstön jälkeen ja meinaa törmätä Bellaan. Edward syöksyy väliin ja pysäyttää auton kuin teräsmies. Tämä aiheuttaa siteen Edwardin ja Bellan välille. Teinirakkaus syttyy ja tyttö roikkuu pojassa piittaamatta edes siitä että kyseessä on vampyyri, joka erityisesti haluaisi imeä Bellan kuviin.

Ideansa puolesta Twilight oli kuitenkin potentiaalinen elokuva ja siinä oli aineksia paljon suurempaankin. Valitettavan monessa kohdassa vain tarina kääntyi negatiiviseen ja tylsään suuntaan. Elokuva ilmeisesti perustuu Stephenie Meyerin kirjaan, mutta elokuvan käsikirjoittaja on Melissa Rosenberg. En tunne kirjaa enkä varsinkaan nyt tunne olevani oikeaa kohderyhmää, mutta elokuvasta jäi sellainen fiilis että joku halusi tehdä jotakin uutta ja erilaista kun taas toinen oli She's all that elokuvan fani ja tahtoi tehdä jotakin tismalleen samanlaista. Jälkimmäinen taisi päästä pahasti niskan päälle.

Elokuvan taustajännitteitä luovat erityisesti intiaanien ja vampyyrien historia, jossa vampyyrit ovat lupautuneet pysymään poissa intiaanien mailta. Edwardin perheen isähahmo Dr. Carlisle on alkuperäinen vampyyri ja "adoptoinut" muut perheenjäsenet kun näillä ei ollut enää elämässään muuta vaihtoehtoa jäädä eloon. Esim. Edward oli kuolemaisillaan espanjantautiin 1900-luvun alussa. Nämä vampyyrit pitävät itsensä hengissä eläinten verellä eivätkä koske ihmisiin ja elävät rauhallisesti keskenään kauempana kaupungista. Metsissä kuitenkin juoksentelee kolmen vieraan vampyyrin ryhmä, joka tappaa kaupungin ihmisiä ruuakseen. Bellan isä on poliisi ja tutkii näitä omituisia murhia, joiden epäillään jonkin eläimen aiheuttamaksi. Tilanne saa lisäjännitettä kun vampyyrit tappavat Bellan isän hyvän ystävän.

Ainekset ovat siis vaikka mihin, mutta arvatkaa mitä? Mitään näistä ei hyödynnetä millään tavalla. Elokuvan loppumetreillä intiaani käy vielä sanomassa Bellalle, että tämän tulisi jättää poikaystävänsä. Pyyntö otetaan vastaan vitsinä ja samalla pyyhitään persettä historiankirjaan. Intiaanien ja vampyyrien välejä ei selvitellä mitenkään eikä kukaan saa ikinä tietääkään heistä. Edes Bellan isän kaverin kuolemasta ei tehdä minkäänlaista numeroa vaan koko episodi jätetään sivuseikaksi. Olisi ilmeisesti ollut aivan liian stressaavaa katsojalle jos esim. Edward tai joku hänen perheestään olisi ollut murhan takana. Poliisit saavat tutkimuksissaan kyllä selville, että he jahtaavat jonkinlaista ihmishahmoa, mutta tämäkin pieni yksityiskohta unohdetaan kokonaan eikä murhilla ole enää elokuvan loppupuolella mitään painoarvoa.
Pelatessaan pesistä Edwardin perheen kanssa, Bella joutuu vastakkain näiden kolmen pahan vampyyrin kanssa. He ottavat Bellan heti kohteekseen ja alkaa massiivinen suojelutehtävä. Kolmesta pahasta vampyyristä yllättäen se, ketä luultiin ns. ”pomoksi” tuleekin kertomaan Edwardin perheelle muiden jäsenten suunnitelmista. Koko pahiskolmikko on elokuvassa aivan turha ja tekee juonesta tylsän.

Visuaalisesti elokuva on ihan kivan näköinen, mutta saippuasarja-tyyliset kiiltokuvatähdet tekevät tästä erittäin epäuskottavan. Hampaattomat ruskeasilmäiset vampyyrit eivät myöskään vakuuta ja kokonaisuus vaikuttaa elokuvan alkupuolella todella halvalta. Vampyyrien liikkuminen näyttää typerältä ja vaijereiden avulla tehdyt hypyt ovat amatöörimäisen huonoja. Vampyyrit vain lentävät suoraan eteenpäin kuten jossain vanhassa kiinalaisessa kung-fu-leffassa. Bellaa näyttelevän Kristen Stewardin roolisuoritus ei myöskään vakuuta. Alusta lähtien änkyttävä, ujo, epävarma ja neutraali olemus eivät muutu oikein missään vaiheessa elokuvaa ja ainoa tunteenpurkaus nähdään elokuvan lopussa, jossa Edward pyytää Bellaa muuttamaan pois oman turvallisuutensa vuoksi. Hänen seuraamisensa on yksinkertaisesti epämiellyttävää vaikka ihan kivalta näyttääkin. Teinirakkaus on myös elokuva-aiheena jokseenkin naurettava eikä tässä tapauksessa tehnyt minuun minkäänlaista vaikutusta. Se on aina mielenkiintoista kuinka viikon tuntemisen jälkeen ei kykenisi elämään ilman toista ja olisi valmis kuolemaan toisen puolesta.

Kokonaisuutena tämä oli siis todella paljon potentiaalia ja mielenkiintoisia juonenkäännemahdollisuuksia sisältävä elokuva, joka lopulta kiersi typerästi kaikki konfliktit ja päätyi tylsään loppuun. En tiedä mikä sen pahismuijan merkitys siinä juuri ennen lopputekstejä oli, mutta tässä oli jo ennestään niin paljon ylimääräisiä seikkoja, ettei se pahemmin jaksanut enää kiinnostaa.


*½