IRC-Galleria

Ohjaus: David S. Goyer
Vuosi: 2009

Kauhu on kuollut. Kukaan ei osaa enää tehdä mitään uutta tai omaa. Joku ääliö jossakin meni tätä elokuvaa kehumaan, joten pakkohan se oli katsoa.

Elokuvan juonesta ei tarvitse kertoa mitään, koska se oli vain yksinkertainen ja tylsä putkijuoksu. Hyvännäköinen muija näkee harhoja, tekee itsestään idiootin käytöksellään, alkaa etsimään ratkaisua ja löytää sen. Hahmoja ei pahemmin esitellä ja he jäävät katsojalle aivan tuntemattomiksi. Heihin ei voi samaistua eikä heidän puolestaan osata pelätä, mikä on toimivien kauhu-elokuvien selkäranka. Elokuva tarjoilee alusta lähtien böö-säikyttelyä ja lähes kaikki mahdolliset kliseet liukuhihnalta niin nopealla temmolla että niissä ei ole mitään järkeä. Käsikirjoitus on surkea, näyttelijät ovat keskinkertaisia ja osittain todella surkeita. Elokuva lainaa ja varastaa lähestulkoon kaiken muista genren elokuvista. Kaikki on ennalta arvattavissa kliseiden ja huonon, mielikuvituksettoman toteutuksen johdosta joten en voi antaa tälle edes keskinkertaisen elokuvan arvoa.


*

Ohjaus: Darren Aronofsky
Vuosi: 2000

Muistan henkilökohtaisesti kuinka meille näytettiin ala- ja ylä-asteella koulussa pätkiä Danny Boylen mestariteoksesta "Trainspotting". Kohtaukset olivat tarkkaan valikoituja huumevalistusta varten terveystiedon tunneilla ja joissakin yksittäisissä tilaisuuksissa. Kohtaukset kyllä toimivat, mutta irrallisina ne olivat melko turhaa valistusta sillä elokuva kokonaisuutena kertoo paljon enemmän. Omasta mielestäni Trainspottingin voisi nykypäivänä korvata huomattavasti rankemmalla Darren Aronofskyn ohjaamalla Unelmien sielunmessulla (Requiem for a Dream). Ehkä ala-asteella elokuvaa ei kannata esittää, mutta luulisi, että tämän valistuksen tarkoituksena olisi saada jotakin aikaiseksi.

Darren Aronofsky oli itselleni täysin tuntematon tekijä vielä vuosi sitten. Unelmien sielunmessu on valmistunut vuonna 2000, mutta näin sen ensimmäistä kertaa viime syksynä ja jouduin välittömästi ihmettelemään teoksen tuntemattomuutta. En muista kenenkään maininneen sitä aikaisemmin tai muista lukeneeni siitä yhtikäs mitään. Tämä on lähes käsittämätöntä.

Unelmien sielunmessu kertoo neljän ihmisen tarinan kylmällä ja realistisella tavalla. Kyseessä ei ole ns. hyvän päivän- elokuva, mutta siinä on kuitenkin "onnellinen loppu", joka on tässä tapauksessa erittäin suhteellinen käsite. Sara Goldfarb on TV-riippuvainen vanha nainen, joka saa eräänä päivänä puhelun ja hänelle ilmoitetaan, että pääsee esiintymään suosittuun TV-ohjelmaan. Hän innostuu rajattomasti ja aloittaa rajun laihdutuskuurin mahtuakseen vanhaan punaiseen mekkoonsa. "Keinolla millä hyvänsä" hänen on laihdutettava huomattava määrä kiloja pois ja päätyy käyttämään laihdutuspillereitä. Harry on hänen poikansa, joka on jo kaverinsa Tyronen sekä tyttöystävänsä Marionin kanssa vahvassa koukussa heroiiniin ja muihin aineisiin. Äiti tulee riippuvaiseksi laihdutuspillereistä ja nuoriso tekee rahaa huumekaupalla kunnes kaikki menee päin helvettiä ja markkinat katoavat. Rahan ja huumeiden puute ajaa riippuvaiset nuoret epätoivoisiin ratkaisuihin ja haavemaailma on muuttumassa todellisuudeksi.

Elokuva on toteutettu vain 4,5 miljoonan dollarin budjetilla, mutta todistaa jälleen kerran, että maailman parhaimpien elokuvien tekemiseen ei välttämättä tarvita miljardibudjetteja. Elokuvan tarinat ovat todella uskottavia ja toteutuksen takana lienee ihmisiä, joilla on henkilökohtaista kokemusta huumeista. Tämä päätelmä juontaa juurensa siitä, että elokuvan kulkua oli katsomishetkellä selostamassa ihminen, joka kertoi miltä minkäkin mömmön vaikutus tuntuu. Nämä kuvaukset täsmäsivät 100% kaikkiin elokuvan hallusinaatioihin, ääniin, ilmiöihin ja tapahtumiin sekä tapaan, jolla ne oli kuvattu, leikattu ja näytelty. Teknisesti elokuva on upeaa katsottavaa eikä siitä löydy oikeastaan mitään virheellistä.

Kyseessä on ehdottomasti elokuva, jota voin suositella kaikille katsottavaksi edes kerran. Jos olet juuri viettänyt elämäsi parhaan päivän niin silloin ehkä ei kannata pilata sitä tällä, mutta jälkifiilikset johtuvat aivan jostakin muusta kuin siitä, että elokuva olisi ollut paska.


* * * * *

Ohjaus: Clint Eastwood
Vuosi: 2009

Kaikenmaailman comebackit ovat nykypäivänä muotia. Bändit pitävät jäähyväiskiertueitaan, urheilutähtiä vetäytyy eläkkeelle, mutta kaikki palaavat suuren suosion saattelemina takaisin lajiensa pariin vuoden tai parin kuluessa. Tästä joukosta löytyy kuitenkin joitakin harvoja ihmisiä, jotka ovat aina tienneet mitä haluavat tehdä ja tietävät, koska on aika lopettaa.

Clint Eastwood on jo 79-vuotias supernäyttelijä, ohjaaja ja tuottaja. En liene ainoa, joka on jo kymmenen vuoden ajan ihmetellyt, että "kuinka pappa jaksaa". Monet ovat vetäytyneet eläkkeelle paljon nuorempina, mutta iästään huolimatta Eastwoodin elokuvat eivät ole olleet mitään kiikkustuolidraamoja. Nähtyäni Gran Torinon trailerin, en voinut kuin hymyillä. Eastwood oli kerrankin tuonut ikänsä roolihahmoon ja teki sen kaiken lisäksi omalla tyylillään. Pian trailerin nähtyäni sain kuulla, että kyseessä olisi Eastwoodin viimeinen elokuva ja pitkä ura olisi nyt tullut tiensä päähän. Tämä nostatti ehdottomasti odotuksia korkealle.

Elokuvassa Clint Eastwood näyttelee Walt Kowalskia, joka on Korean sodan veteraani, kärttyisä, vanhanaikainen, "lievästi rasistinen" ja yksinäinen vanhus, joka onnistuu luonteensa avulla torjumaan lähes kaikki luotaan. Walt Kowalskin vaimo on juuri menehtynyt ja hautajaisten jälkeen koko suku on saapunut Kowalskin luokse. Lapsenlapset ovat kiinnostuneita videopeleistä, pukeutuvat asiattomasti hautajaisiin ja ovat avoimesti kiinnostuneita isoisän tulevasta perinnöstä jos hän sattuisi kuolemaan. Walt on kaiken lisäksi jäänyt asumaan seudulle, jonka on aikojen saatossa täyttäneet kiinalaiset maahanmuuttajat. Walt on pahasti vieraantunut lapsistaan, jotka myöhemmin ehdottavat yksin jääneelle isälleen muuttamista vanhainkotiin. Idea ei kuitenkaan vanhanaikaiseen kaljaa ja tupakkaa rakastavaan Walt Kowalskiin uppoa.

Naapurissa asuva ujo ja hiljainen kiinalaispoika Tao tekee pääasiassa naisten töitä. Hän tiskaa, tarjoilee, hoitaa puutarhaa ja on perheelle eräänlainen häpeäpilkku. Hänen serkkunsa puolestaan kuuluu paikalliseen jengiin, joka yrittää kaikin keinoin saada Taon mukaansa. Lopulta Tao joutuukin jengiläisten tulikokeeseen ja hän saa tehtäväkseen varastaa naapurin kärttyisän Kowalskin autotallissa lojuvan vuoden -72 Gran Torinon. Tulikoe menee kuitenkin pieleen sillä Tao herättää kolistelullaan Waltin, joka ilmaantuu paikalle sodan aikaisen kiväärinsä kanssa. Jonkin ajan kuluttua Tao joutuu perheen maineen puhdistamiseksi töihin Kowalskille ja heidän välinsä alkavat toimia. Walt laittaa Taon kovaan elämän-kouluun, jota varjostavat kuitenkin jengiläiset.

Elokuva on upea tarina Taon kasvamisesta nollasta mieheksi ja Walt Kowalskin suhtautumisesta ihmisiin ja itseensä. Merkityksiä voi löytää monia ja yksi on ystävyyden ja seurallisuuden merkitys vanhukselle. Elokuvan lopetus on koskettava ja edellinen lause kiteytyy vahvasi viimeisiin kohtauksiin. Clint Eastwood lienee myös laulanut itse lopputekstien "Gran Torino"-kappaleen alun, joka toi lopetukseen ainutlaatuisen säväyksen... fiiliksen... "siinä se nyt oli".


* * * * *
(Suosittelen)

http://www.riemurasia.net/jylppy/61315/Hitler_puhuu_kasvatukesta

Nina Mikkonen aiheuttaa päänvaivaa...

Ei ole todellista :D

Eilen sain jo muistutuksen, että tänään on aprillipäivä. IRC-Gallerian tekemät pilat on joka vuosi ollu aika hyviä ja on ollu hauska seurata sivusta kuinka porukka menee niihin ihan täydestä. Tänäkin vuonna näyttää uponneen aika hyvin kun "Pelastakaa IRC" tyylisiä yhteisöjä on perustettu ja porukka tuntuu olevan mukavasti pihalla :D Itse vähän mielenkiinnolla odotin että mitä tällä kertaa on luvassa ja varmasti olisin hetken ollut itsekin aivan kuutamolla jos en olisi muistanut, mikä päivä tänään on :)

Kiitos tästä :D

Ohjaus: John Moore
Vuosi: 2008

Peli, jonka elokuva-oikeudet myytiin Hollywoodiin pian pelin julkaisun jälkeen. Mietin jo tuolloin, että kuinka pelistä voi tehdä elokuvan jos peli itsessään on jo elokuva? Pelin tarina ja kerronta oli niin ainutlaatuista, että sen kääntäminen elokuvaksi täysin identtisenä olisi täysin turhaa ja rankasti muuttamalla se saisi fanikansan vihat niskaansa. Peli ilmestyi vuosituhannen alussa, joten pyöreästi kymmenen vuoden tauko antoi mahdollisuuden muokata tarinaa.

Peli-elokuvien tuskanen taival ei näytä muuttavan suuntaansa vaikka kuinka laadukkaasta ja potentiaalisesta ideasta olisikin kyse. Edes Max ei kyennyt tätä kurssia kääntämään nousuun vaan etsivä Payne vajoaa sinne herra 47:n, Lara Croftin ja muiden alemman keskikastin joukkoon. Elokuva oli visuaalisesti paikotellen hienoa katsottavaa ja peliin sen yhdisti ainoastaan ankea talvinen kaupunkimaisena, muutamat tutut nimet ja tarina. Pelin moneen kertaan pelanneena uskon saaneeni tästä paljon enemmän irti, mutta sellainen katsoja jolle pelin tarina on ennestään tuntematon, tämä tarjosi köyhän, omituisen poliisitarinan, täynnä mustia aukkoja. Henkilöhahmoista tuttuja pelistä oli Jim Bravura, Mona Sax, Jack Lupino, Alex ja tietenkin Max Payne, mutta kukaan ei onnistunut täyttämään odotuksia. Jim Bravura koki elokuvassa samanlaisen muodonmuutoksen kuin Felix Leiter James Bondeissa. Vaaleasta vanhemmasta poliisista tulikin tummaihoinen nuori kyttä. Salaperäisestä, taitavasta taistelijasta Mona Saxista tuli aikuisen naisen sijaan kostonhimoinen teini, joka esitti jonkinasteista kovista täysin sivuroolissa. Jack Lupino pysyi hyvin samanlaisen huumehörhönä, mutta hänen roolinsa elokuvassa oli "jotenkin mitätön". Suurin pettymys oli itse Max Payneä näytellyt Mark Wahlberg, joka ei mielestäni sopinut millään tavalla tunnetun etsivän nahkatakkiin. Pelissä oli lukuisia lainauksia John Woon Hong-Kong klassikoista kuten tupla-beretoilla räiskiminen ja hidastukset. Elokuvassa oli vain muutama ylihidastettu kohtaus, joista yhdessä ammuttiin. Monessa elokuvassa olen ihmetellyt pahisten ampumataidon puutteita ja tässä se vasta korostuikin. Erään hidastuksen aikana pahis ampuu about 3-6 metrin etäisyydeltä "kohti" Max Payneä ja luodit osuvat tyylikkäiden hidastusten saattelemina 3 metriä ohi hyllyyn, jossa huumeampullit räjähtelevät. En tiedä oliko tämä kohtaus tarkoitettu koomiseksi, mutta siltä se vaikutti. John Woon tupla-beretoista täytyy mainita se, että niitä ei elokuvassa nähty kertaakaan. Kokonaisuutena elokuva oli tylsä ja toimintakohtausten osuus elokuvasta oli varmaankin 5 % luokkaa. Max Payne oli elokuvassa ohuempi kuin paperinukke eikä samaistuminen onnistunut millään. Tämä saattaa johtua myös siitä, että Mark Wahlberg ei näyttänyt saatika kuulostanut Max Payneltä, joten en tiedä mitä tavallinen katsoja tästä ajattelee.

Elokuvassa kierrätettiin ihan hauskasti siis pelistä tuttuja nimiä ja paikkoja, mutta samaa tunnelmaa ei tavoitettu. Tarina oli ailahteleva eikä loppuratkaisu yllättänyt. Pelin pelanneena jouduin siis pettymään taas kerran...


**


EDIT: Pitänee mainita tähän arvostelun hännille, että Max Paynen sijaan olen nähnyt jo useampia vastaavia elokuvia. Clive Owenin tähdittämä Shoot Em' Up oli aivan huippu. Owen myös näytti enemmän Max Payneltä kuin Wahlberg.

Ohjaus: Scott Derrickson
Vuosi: 2008

Yksi erittäin lyhyt ja tiivistetty arvostelu tähän väliin. Tämä oli taas niitä elokuvia maailmanlopusta, joissa koitetaan herättää katsojia "hei, me itse tuhoamme oman planeettamme ja tiedämme sen oikein hyvin". Tuo oli leffan ainoa sanoma, mutta se ei tarjonnut minkäänlaista (edes) mielikuvituksellista ratkaisua tilanteeseen. Spoileri: "Ihmisissä on hyväkin puoli" riitti vakuuttamaan ulkoavaruuden puolustajat siitä, että kaikki on ok.

Kaikki elokuvan hienoudet oli nähtävissä jo trailerissa, joten erikoistehosteidenkaan puolelta ei ollut tarjolla mitään uutta. Näyttely oli huonoa ja monen hahmon osalta jopa harvinaisen ärsyttävää. Kuvaus oli keskinkertaista ja paikotellen jopa surkeaa. Käsikirjoituksessa oli naurettavia mokia tai sitten vika oli täysin suomennoksissa (en kuunnellut puhekieltä tarpeeksi hyvin). Leikkauksessa ilmeni myös hyvin omituisia ratkaisuja eikä teos millään tavalla vakuuttanut. Kallista tehoste-ripulia jälleen kerran ilman minkäänlaista pohjaa, tarkoitusta tai päämäärää.

Loistava elokuva.


*

Bongasin eilen jostain iltalehden sivuilta äänestyksen huonoimmasta pelielokuvasta. Kysely pisti silmään ehkä siitä syystä että olen pitkään jo näiden pelielokuvien edesottamuksia seurannut eikä iltalehtien nettisivuilla ole kovinkaan järkeviä kyselyitä ollut ikuisuuksiin. Ajattelin linkittää nuo iltalehden listaamat leffat myös tähän ja heittää perään omat arvioni.

Resident Evil (*** Kohtalainen rymistely, jonka katsomisessa ei aivoja tarvita)
Resident Evil 2: Apocalypse (**½ jatkaa samaa rataa)
Resident Evil 3: Extinction (*** Erilainen miljöö tuo hieman piristystä)
Max Payne (En ole vielä nähnyt)
Hitman (*** Ihan ok. Joitakin turhan tyylittelyn ohessa sattuneita kämmähdyksiä)
Doom (½ Peli, jossa oli ainekset vaikka minkälaiseen elokuvaan, mutta ihmeiden aika ei ole ohi)
Mortal Kombat (**½ Oman aikansa klassikko)
Silent Hill (* Alkuperälleen liian uskollinen elokuva. Väsyttävää seurata jatkuvaa harhailua)
Tomb Raider (* Odotin hieman naisellisempaa Indiana Jones meininkiä, mutta teknopelleily pilasi)
Tomb Raider 2 (* Samaa paskaa ja kuorrutuksena hieman yliluonnollista pelleilyä)
Final Fantasy (* Hyvä yritys. Lopputulos oli harvinaisen tylsä ja ylipitkä pelidemo)

Sitten elokuvia, jotka oli jätetty iltasanomien listasta pois... lieneekö syy, että näitä on vaikea luokitella edes elokuviksi.

Alone in the Dark (½ Ainoa Uwen elokuva jonka olen nähnyt ja äänestyksessä laitoin vaihtoehtoon "joku muu". Kukaan selväjärkinen ei keksi tämmöisestä pelistä tämmöistä elokuvaa)
BloodRayne (En ole masokisti. En katso)
FarCry (Näin trailerin. En tiennyt kuuluiko nauraa vai itkeä. Päälimmäisenä tunteena myötähäpeä)
Postal (En ole kiinnostunut)
In the Name of the King: A Dungeon Siege Tale (En todellakaan ole kiinnostunut)

Uwe on taiteilija kategoriassa jonne kuuluvat mm. kaikki eläinrääkkäysvideoiden kuvaajat.

Kirjoitan tämän veikkausmielessä 9.3.2009 ja kauden alkuun on enää aikaa parisen viikkoa. Sarjaan on tullut suurimmat autoja koskevat muutokset 20 vuoteen ja talvitestien perusteella kaudelta voi odottaa mitä vain.

Kimiä tietenkin kannatetaan, mutta McLarenin en usko olevan yhtä kilpailukykyinen tulevalla kaudella kuin oli edellisellä. Mestaruustaisto tullaan todennäköisesti käymään Ferrarin ja BMW:n välillä ja uskon, että tuleva vuosi tulee olemaan loistava myös BMW:n Nick Heidfeldille, jolla on mahdollisuus ottaa uransa ensimmäinen voitto. Entisen Honda-tallin paikalle syntynyt Brawn GP on ollut kysymysmerkki ja monet veikkailivat siitä Super Agurin kaltaista floppia, mutta itse uskoisin sen taistelevat kärkipäässä ja kykenevän palkintopallisijoituksiin. Palkintopallille on tänä vuonna paljon ehdokkaita ja voimasuhteet tulevat varmasti vaihtelemaan rajusti kauden aikana.

Nick Heidfeld
BMW
Brawn GP

Siinä ehkä kolme tulevan kauden yllättäjää.

(Harvemmin jaksan näitä tehdä, mutta nyt oli tylsää)


21 kysymystä (rakkaudesta).

Jos luit tämän, sinun täytyy tehdä tämä.
Vaikka tarkoituksenasi ei ollut aukaista tätä,
tee se silti!
Vastaa jokaiseen kysymykseen (totuudenmukaisesti). (Ei ole oikeasti pakko tehdä :P

1) Nimet, joilla sinut tunnetaan:
- Jarmo, Jamppa, Jakke, Jampe, James, Jake, Jarell... ja jotain epämääräisiä muunnelmia

2) Neljä asiaa ylläsi?
- Paita, housut, sukat ja tämä koru

3) Seurusteletko?
- En.

4) Oletko ikinä saanut ruusua?
- Juu

5) Oletko ikinä nuollut jalkaasi?
- wat?

6) Oletko ollut rakastunut?
- Juu, eikä se tunne oikeasti minnekään häviä.

7) Uskotko, että jokaiselle on sielunkumppani?
- En tiedä.

8) Ongelmasi juuri nyt?
- Ei mitään aiheeseen liittyvää.

9) Onko sydämesi ollut särkynyt?
- On.

10) Mitä mieltä olet etäsuhteista?
- Joillekin sopii, joillekin ei. Mulle ei.

12) Kuinka monta lasta haluat?
- En tiedä.

13) Lempivärisi?
- Ei ole mitään tiettyä. Musta sopii yhteen kaikkien värien kanssa.

14) Uskotko, että oikean rakkauden voi löytää vain kerran?
- *blackout*

15) Onko vaikeaa kertoa ihmisille, jos tykkäät heistä?
- Ei.... jos he kysyvät asiasta. hehehe...

16) Kuvittele olevasi 40-vuotias ja puolisosi kuolisi. Menisitkö uudelleen naimisiin?
- En mä tämmösiä kuvittele.

17) Missä iässä aloit huomata toisen sukupuolen?
- Ei muistikuvia... kai sitä on "alusta lähtien" tiedetty ettei tässä vaan yhtä sukupuolta olla.

18) Minkä laulun haluaisit soivan häissäsi?
- no kertokaa... mä sanon sitten käykö se vai ei.

19) Tykkäätkö kenestäkään erityisesti?
- Juu, ehkä, jaa'a

20) Luuletko, että hänkin tykkää sinusta?
- Ei, ehkä, jaa'a

21) Jos joku tykkäisi sinusta, haluaisitko hänen kertovan sen sinulle?
- Kyllä.