IRC-Galleria

Vuosi: 1993
Ohjaus: Peter Jackson

Joitakin klassisia kauhuleffoja on jäänyt aikoinaan katsomatta ja ajattelin pikkuhiljaa ottaa tämän virheen takaisin. Listassa on Braindead, Bad Taste sekä Evil Dead, jotka aion lähiaikoina katsastaa. Ensimmäisenä vuorossa on hyvät arvostelut saanut Braindead, mutta...

... mitä vittua?! Ensinnä täytyy sanoa, että en ole ärsyttävien elokuvien ystävä laisinkaan ja ainoa asia, joka meinasi saada minut lopettamaan elokuvan katsomisen kesken ei ollut goren määrä vaan myötähäpeää tuottavat kohtaukset. En jaksa lähteä edes kaikkia elokuvan epäkohtia luettelemaan sillä koko käsikirjoitus oli tarkoituksella niiden varaan kasattu. Kun koko elokuva perustuu oikein väkisin väännettyjen myötähäpeä-kohtausten varaan, ei lopputulos ole hyvä. Kyseessä on sellaista järjenvastaista ripulia, että katsominen on lähes mahdotonta.

Muuttaako tämä sitten käsitystäni Peter Jacksonista? Ei. Jackson on eräänlainen teema-ohjaaja ja osaa tehdä elokuvan uskollisesti sen genrelle, miljöölle ja maailmalle. Sormusten Herrat ja King Kong olivat myös hyviä osoituksia Jacksonin taidosta pitää elokuvat omassa maailmassaan. Braindead on samanlainen tuotanto, mutta halvemmalla budjetilla ja ärsyttävien kauhukomedioiden luokassa.

Elokuvan loppupuolisko oli paikotellen hauskaa gore-huumoria, mutta erityisen ärsyttävän alkupuoliskonsa osalta en osaa elokuvaa erityisesti arvostaa. Oman aikansa klassikko ja pakko se on todeta, että suuri osa näistä kuminukke-tehosteista näyttää edelleen paremmilta kuin nykypäivän digitaaliset kikkailut.


*

... eli siis Left 4 Dead 2.

En varsinaisesti ole tämän luokan arvosteluja kirjoitellut, mutta nyt vain tuli sellainen fiilis että tähänkin kategoriaan voisi perehtyä tekstin muodossa enemmän. Suurin syy arvostelujen kirjoittamatta jättämiseen lienee se, että mieli tekisi kirjoittaa arvosteluja monelle muullekin pelille ja suurin osa peleistä sisältää niin paljon asiaa, että teksteistä tulisi luonnottoman pitkiä (esim. jos kirjoittaisin arvostelun Half-Lifesta).

Saatan toistaa jotain samaa asiaa kuin edellisessä kirjoituksessani, jossa tarkoitukseni oli vain kertoa ensivaikutelmista peliin, mutta karkasin hieman asiasta ja meinasin eksyä pahemminkin tuonne Half-Lifen puolelle. Kävin siis pelin välittömästi noutamassa heti julkaisupäivänä ja olen sitä siitä lähtien pelannutkin jo ihan kiitettävästi. Demoversio olikin vain pieni alkusoitto sille, mitä oli luvassa ja peli ylitti odotukset jo 5 minuutin pelaamisen jälkeen. Ensimmäiseen osaan tutustuin joskus puolisen vuotta sitten hieman "epävirallisen" version kautta ilman mitään tilastoja, saavutuksia tai nettipeliä, mutta kyseessä oli ehdottomasti sellainen kauhuräiskintä, jota oli jo pitkään kaivattu pelimarkkinoille. Joskus jopa hieman ihmettelin, miksi tämmöistä peliä ei aikaisemmin ollut tehty. Kuolleiden aamunkoiton- ja 28 päivää myöhemmin- elokuvien kaltaisia zombie-räiskintöjä ei ole liiemmin tehty vaan kaikki kauhupelit ovat olleet Silent Hillin ja Resident Evilin kaltaisia "Third person" ongelmanratkonta-pelejä, jotka eivät itseäni ole kovinkaan kauaa jaksaneet kiinnostaa. L4D ei tosin tarjoa samankaltaista kauhua kuten edellä mainitut klassikot vaan kauhu perustuukin lähinnä kiperiin tilanteisiin, pakenemiseen ja apokalyptiseen tunnelmaan.

Ensimmäinen osa L4D ilmestyi vuosi sitten, mutta näyttää kakkososan rinnalla lähes sisällöttömältä ja yksinkertaiselta. Tämän arvostelun pitäisi kohdistua kakkososaan, mutta ensimmäistä ei voi jättää huomioimatta, koska sen kanssa suurin vertailu tehdään.
Ensimmäisessä osassa seikkailivat eri henkilöt kuin kakkosessa ja jokaisessa kamppanjassa tarkoituksena oli vain selvitä kentän loppuun ja taistella lopussa valtavaa zombie-laumaa vastaan, jonka päätteeksi piti vielä selvitä pelastajien kyytiin. Kakkosessa seurataan aivan uutta porukkaa, johon selvästikin faniryhmän on ollut vaikea tykästyä, mutta kaiken uuden hyväksyminenhän tuntuu olevan nykypäivänä jonkinlainen trendi. Omasta mielestäni oli vain hyvä, että pelit irrotettiin tarinoilla/henkilöillä toisistaan ja haluan korostaa puhuvani "kakkososasta" enkä todellakaan "jatko-osasta". Kakkososa toi mukanaan huomattavasti monipuolisemman asevalikoiman, hauskan ja klassisen lähitaisteluaseiden valikoiman jota ensimmäisessä osassa ei ollut ollenkaan ja kolme uutta special-zombieta. Lähitaistelu-aseista mainittakoon erityisesti kriketti-maila (Elokuvasta: Shawn of the Dead), moottorisaha (Elokuvasta: Dawn of the Dead) ja sorkkarauta (Valven klassikosta: Half-Life) sekä hyvinä lisinä myös palokirves, poliisin pamppu, paistinpannu, machete, katana, sähkökitara sekä pesismaila (vain ennakkotilaajille).

Vaikka oma koneeni ei kykenekään peliä pyörittämään täysillä asetuksilla, se näyttää silti hyvältä ja toimii täydellisesti kuten kaikilla source-moottoria käyttävillä peleillä on tapana. Paikotellen "överiksi" vedetty väkivaltamallinnus tuo räiskintään lisää potkua ja laittaa muistelemaan menneitä. Vielä kymmenisen vuotta sitten kohuttiin Soldier of Fortunen huikeasta väkivaltamallinnuksesta, jossa luodinreikä ilmestyi jotakuinkin siihen kohtaan johon uhria ammuttiin. Nyt uhrille tapahtuu juuri niinkuin voisi esim. palokirveellä lyömisestä kuvitella tapahtuvan, mutta kohua ei ole ollut laisinkaan. Lieneekö syy siinä, että pelissä uhrit ovat zombeja eivätkä ihmisiä? voi olla, mutta näyttävyydestä peliä ei voi haukkua.
Haukkumisesta puheen ollen täytyy nostaa muutama "MUTTA" pöydälle.

Lainasin Tiltin pelikaupan peli-esittelystä:

"AI Director 2.0: L4D:n ainutlaatuista pelattavuutta johti ”AI Directoriksi” nimetty edistynyt teknologia, joka muokkasi vihollismäärää, tehosteita ja musiikkia pelaajien suorituskyvyn perusteella. L4D 2 sisältää ”AI Director 2.0:n”, joka laajentaa tekoälyn säätelykyvyn käsittämään kentän asettelun, maailman esineiden, säätilan ja valaistuksen eri vuorokaudenaikojen luomiseksi. "

Kentän asettelu tarkoittaa lähinnä toisen oven olevan kiinni ja viereisen olevan auki sattumanvaraisesti eli tämä ei suurta muutosta peliin tuo eikä koko vaihtelua edes muutaman pelikerran jälkeen huomaa. Maailman esineet kyllä vaihtelevat paikkaa melko hyvin, mutta useinmiten samasta paikasta löytyy joku esine vaikka kyseessä ei olisikaan sama kuin edellisellä kerralla. Esineiden löytöpaikat on yleensä helposti selitettävissä, mutta katanan, krikettimailan ja moottorisahan löytyminen Dark Carnival kamppanjan "kiddieland" huvipuisto-alueen keittiöstä pisti hieman huvittamaan. Säätilan, valaistuksen ja vuorokauden vaihtelujen osalta en tiedä, mitä näillä tarkoitetaan sillä jokaisessa kamppanjassa on aina ollu sama sää. Tässä olikin suurin osa pelin miinuksista.

L4D pelisarja on nettipelinäkin aivan oma lukunsa, sillä yhteistyön merkitys korostuu, mitä vaikeammalla vaikeustasolla peliä pelaa. Yksin seikkailevat vaippasankarit eivät pitkälle pötki sillä special-zombejen kynsistä pääsemiseen tarvitaan aina tiimikaverin apua. "Smoker" voi vetää selviytyjän pitkällä kielellään kauaksi muista ja kuristaa hengiltä, "Hunter" voi loikata kaukaa uhrin kimppuun, "Jockey" hyppää uhrin niskaan kuljettaen tätä kauemmaksi muista, "Charger" tempaa ryntäyksessä uhrin mukaansa ja paiskaa tämän maahan. Spitter sylkee tahmeaa ja voimakasta happoa uhrien jalkoihin ja Boomer oksentaa uhrin näkökentän pimeäksi sekä johdattaa kaikki tavalliset zombiet hänen/heidän kimppuunsa. Suuri plussa tulee myös siitä, että nettipelissä voi asettua myös näihin rooleihin. Harvinaisempi pelattava special-zombie on "Tank", joka voi tyrmätä pelaajan parilla iskulla maahan, heitellä valtavia kiviä sekä tönäistä suuria objekteja (autoja/roskatynnyreitä) selviytyjiä päin. Ainoa ei-pelattavissa oleva special-zombie on "Witch", maassa istuva itkevä tyttö, joka ykkösosasta poiketen löytyy kakkosesta myös kävellen harhailevana versiona. Pelaajien viisain ratkaisu on kiertää Witch kaukaa, sillä häiriintyessään se kykenee haastavemmilla vaikeusasteilla tappamaan uhrin yhdellä iskulla.

Kokonaisuutena Left 4 Dead 2 on yksi parhaimmista kauhuräiskinnöistä, joita olen koskaan pelannut. L4D2 on kuitenkin enemmän nettipeli kuin yksinpeli, joten yksinpelin toivossa sen ostaminen ei välttämättä ole kannattavaa. L4D kuitenkin avaa ehkä parhaimman mahdollisuuden tutustua nettipelaamiseen ja yhteistyön merkitykseen, joka eroaa tietokoneen ohjaamista tekoäly-pelaajista reippaasti. Pelin avulla löysin itse nettipelaamisen hienouden uudestaan menetettyäni sen pari vuotta sitten Counter-Strike Sourcen kakara-helvetissä, jossa 10-vuotiaat ipanat kiljuivat mikrofoneihinsa kaikkea mahdollista "noob,lol,awikkahomo"-paskaa.
Suosittelen.

* * * * *

Ensimmäistä kertaa sitten The Orange Boxin julkaisun jälkeen voisikin suunnata 19.11 pelikaupoille. Mikäkö silloin sitten ilmestyy? Ei vielä Half-Life: Episode III, mutta toinen Valven tuotos eli Left 4 Dead 2.

Steamin kautta tuli ladattua kyseisen pelin demo. Joku aika sitten tuli jotain erittäin epävirallista versiota pelattua ensimmäisestä Left 4 Dead pelistä ja koko systeemi vaikutti todella hyvältä ja toimivalta. Jatko-osassa koko paketti on viety huomattavasti pidemmälle ja peliin on saatu monipuolisuutta sekä sisältöä lisää. Demon perusteella peli vaikuttaa siltä, että siihen voisi sen pienen "omaisuuden" uhrata :D

Half-Life:n tuotanto-porukalle näytän tässä vaiheessa vain keskisormea. Half-Life ilmestyi vuonna 1998, josta tuli välittömästi yksi kaikkien aikojen suosituimmista PC-peleistä. Modeja ja lisä-osia tuli vaikka millä mitalla, mutta tarina jatkui vasta vuonna 2004 Half-Life 2:n myötä ja heti 2006 ilmestyi lisä-osa nimeltä "Episode I". Samoihin aikoihin tuli tieto, että ns. "Half-Life 3" tulisi olemaan nämä kolme julkaistavaa lisä-episodia, jossa tarina vietäisiin päätökseen. Episodi 2 (The Orange Box) ilmestyi lokakuussa 2007, mutta sen jälkeen onkin ollut melko hiljaista. Huomioon ottaen, että episodi 2 päättyi melko mielenkiintoiseen tilanteeseen, alkaa tämä odottelu ottaa pahasti päähän! Kaiken odotuksen keskellä Valve kuitenkin päättin "hypettää" faneja lisää ilmoittamalla, että tarina ei päätykkään kolmanteen episodiin...
eli siis "mitä vittua?" Tässä odotetaan kolmatta episodia, mutta tiedetään samalla, että sekin tulisi päättymään jonkinlaiseen clif-hangeriin?

Valve on julkaissut hyviä pelejä ja kehitys kertoisi siitä, että viivästys johtuu yksinomaan siitä, että ideoita, mahdollisuuksia ja potentiaalia on lähes liikaa. Half-Life on paisunut niin suosituksi peliksi, että siihen täytyy satsata kaikki tarjolla oleva ja Oranssin boxin mukana tullut Portal on tarkemmin ajateltuna ehkä suurin syy tämänhetkiseen "umpikujaan". Portal on poikkeuksellinen peli, jossa räiskintä on jätetty pois kuvioista. Pelissä seurataan "Gordina Freewoman" (epävirallinen nimi?) nimisen (androidin) hahmon pakoa Aperture Science-yhtiön tiloista. Apunaan Gordinalla on portal-laite, jolla voi luoda seiniin ulos/sisään-käynnin. Source pelimoottorin jo alunperin tarjoama toimiva fysiikkamallinnus vie tämän toiminnon aivan uusiin ulottuvuuksiin ja se lienee syy Half-Lifen viivästymiselle. Aperture Science oli nimittäin Half-Lifessa esiintyneen Black Mesan kilpailija ja Half-Life: Episode 2:n lopussa nähtiin vilaus Borealis-nimisestä laivasta, jossa komeili Aperture Sciencen nimi. Tuosta Gordina Freewomanista en mene varmaksi sanomaan mitään, koska en nyt muista mistä siitä luin ensimmäisen kerran eikä kovinkaan virallista tekstiä tunnu googlesta enää löytyvän. Black Mesa (Gordon Freeman) ja Aperture Science (Gordina Freewoman) asetelma jos pitää paikkansa...

vaikuttaisi siltä, että Valve on onnistunut ajamaan oman mestariteoksensa melko suureen umpikujaan.

Reaktio

Hieman testipohjanen merkintä.

Näyttäisi taas tulleen galtsun puolelle hieman päivityksiä ja tällä kertaa hieman asiallisempia sellaisia. Ajattelin jo jokin aika sitten, että en kyllä ala mitään blogia pitämään monessa paikassa. Nyt taitaa näiden merkintöjen jakaminen onnistua hieman paremmin.

Toimiikohan tämä?

Media voi mun puolesta haistaa pitkän paskan!

Onhan se jo tullut kuukausien saatossa selväksi, että tauti tosiaan leviää, mutta auttaako se ketään, että yritetään jatkuvasti lietsoa kauhua asiasta? Minkä ihmeen takia media tavoittelee massahysteriaa? Onko tämä oikeasti vain ovela keino rahastaa laman aikana? Aiheutetaan ryntäyksiä terveyskeskuksiin, jolloin autoja joudutaan jättämään luvattomille paikoille ja näin valtio saa hyvin rahaa kassaan parkkisakoista?

Itse en ole rokotusta ottamassa, sillä tiedän TERVEIDEN EI RISKIRYHMÄÄN kuuluvien selvinneen nuhasta hengissä. Olisiko medialta oikeasti liikaa vaadittu, että kuolemantapauksia koskevissa otsikoissa tai heti niiden alla mainittaisiin uhrin olleen syöpää sairastava vanhus tai muuta pitkäaikaista sairautta kärsinyt henkilö?
Ilta-Sanomat kohautti kansaa ilmoittamalla 18-vuotiaan kuolleen tautiin, mutta tarkemmin tekstiä lukiessa nousi esille tämä pieni sivuseikka, että kyseessä oli "erittäin suuren riskin potilas". Yksikään terve-ei riskiryhmäläinen ei ole vielä tautiin kuollut ainakaan Suomessa.

Tämmöisinä aikoina media todella voisi kiinnittää huomiota otsikointiin ja tiivistelmiin. Nämä otsikoinnit ovat ärsyttäneet minua jo monesti aikaisemminkin, mutta nyt kun kyse on oikeasti melko vakavasta asiasta. Median säätämisen ansiosta riskit nousevat jopa suuremmiksi, koska nämä toistaiseksi terveet riskiryhmäläiset ja hätääntyneet ei-riskiryhmäläiset ahtautuvat tautia sairastavien kanssa terveysasemille jonottamaan rokotetta, jota ei välttämättä kaikki edes saa. MTV3.fi onnistui vieläpä hetki sitten otsikoimaan etusivun-uutisensa seuraavasti: "Lääkkeestä outoja murtumia?" Uutisen kuvassa näkyy röntgen-kuva katkenneesta reisiluusta. Ei hätää kuitenkaan, koska juttu koskeekin jotakin osteoporoosilääkettä ja tämä informaatio tulee selväksi heti ison punaisen otsikon alla sijaitsevasta tiivistelmästä. Herää vain kysymys, että kun samalla otsikkopaikalla on nyt viikoista toiseen puhuttu H1N1-rokotteesta, kuolemista ja taudin leviäimisestä niin olisiko tuon osteoporoosilääkkeen voinut mainita jo ensimmäiseksi silmään pistävässä otsikossa? En halua edes kuvitella H1N1-rokotteen saaneiden reaktiota, joille tämä uutinen katkenneen reisiluun kera pisti silmään.

Lainattua finnkinon sivuilta:

*

Fanien pyynnöstä Saw VI nähdään kuin nähdäänkin valkokankaalla myös Suomessa!

Huom! ELOKUVASSA EI OLE TEKSTITYSTÄ.

Kaikkien aikojen kauhusaaga kiertyy piinaavaan päätökseensä. FBI kintereillään Hoffman virittää viimeisen julman labyrintin. Jigsawn viimeinen mestariteos on saavuttamassa verisen loppuaariansa. Uskallatko pelata?

Ohjaus: Kevin Greutert

*

V*tun ruman 3D-teaserin (traileriksi väittävät) perusteella osasin jo hieman odottaa, että tämän syvemmälle ei enää päästä. Ilmeisesti selvän rahoituksen puutteen takia sarja tulee vihdoin päätökseensä. Ilmeisesti rahoittajien puolelta on löytynyt sittenkin älyllistä elämää ulkoavaruutta aikaisemmin vaikka toisinpäin itse veikkasin.

Vuosi: 2009
Ohjaus: J.J. Abrams

Danny Boylen ohjaaman Sunshinen ohella yksi viime vuosien parhaista sci-fi leffoista. En ole ikinä ollut millään asteikolla kiinnostunut Star Trekistä ja huonoin lopputuloksin olen joitakin elokuvia yrittänyt joskus katsoa, mutta taitaa tämä "wanha" saaga vaatia jotain über-nörttimäistä faniutumista, että se jaksaisi kiinnostaa.

J.J. Abramsin remake on poikkeus. Star Trek on mielestäni ensimmäinen ja erittäin mieleenpainuva esimerkki onnistuneesta "remake"-elokuvasta. Tällä kertaa 5-tähden klassikosta ei yritetty tehdä nykyaikaista raha-imuria vaan vanhan idean potentiaali käytettiin kokonaan. Tässä vaiheessa pakko myöntää, että alkuperäistä elokuvaa en muista nähneeni, joten remake-hypetykseni perustuu lähinnä Internet Movie Databasen arvosanojen vertailuun (Uusi: 8,3 Wanha: 6,2 [jos edes vertasin oikeita elokuvia])

En perehdy tässä arvostelussa elokuvan sisältöön erityisen tarkasti. Ensimmäistä kertaa kiinnitin positiivisessa mielessä huomiotani ajoittaiseen realismiin; kamera-ajon tapahtuessa avaruudessa äänet katosivat. Ensimmäistä kertaa tuntui myös siltä, että jopa hahmotin aikajanan tulevaisuudesta kotoisin olleista hahmoista huolimatta. Pari päivää sitten katsomani Terminator Salvationin jälkeen tuntui mahdottomalta yrittää tajuta mistään mitään.

Elokuva oli kaikin puolin mielenkiintoinen seurata niin kuvaltaan kuin tarinaltaankin. Näyttävyydestä ei todellakaan ole tingitty ja Star Trekin kaltaisen nörtti-saagan syöttäminen tavalliselle katsojalle onnistui kuin... hmm... no onnistui kuitenkin.


****

Vuosi: 2007
Ohjaus: Oren Peli

Kaikkien aikojen pelottavimmaksi kauhu-elokuvaksi kutsuttu Paranormal Activity on toteutettu massiivisella 15 000 dollarin budjetilla ja kuvattu yhdessä viikossa. Elokuva on kiertänyt festareita viimeisen pari vuotta ja nyt päässyt maailmanlaajuiseen levitykseen jostain ihmeen syystä. Kyseessähän on perus-vale-kauhu-dokumentti, jossa seurataan Michan, Katien sekä mystisen demonin edesottamuksia.

Alunperin käsitykseni oli, että tämä olisi olevinaan oikeaa materiaalia ja perustuvan elävään elämään. Tarkempien tietojen ja budjetin kuultuani aloin suhtautumaan koko ideaan melko kriittisesti. Todellisuudessa tämä olikin vain keskitasoa suuremmalla indie-budjetilla toteutettu blair witch project talossa.

Elokuva oli vain puolitoista tuntinen, mutta vaikutti tuplasti pidemmältä tylsyytensä takia. Katie on yli-hysteerinen ämmä, jota demoni on jahdannut jo 8-vuotiaasta lähtien. Micha on hänen poikaystävänsä ja harvinaisen ärsyttävä sellainen. Micha "Cool Stuffilla" on mielestäni paljon suurempi ongelma mukana kannettavan videokameran kanssa kuin sillä Cloverfieldin "yo dude wtf" tyypillä. Kuvaaminen on läpi elokuvan todella rasittavaa heilumista eikä aiheuta katsojalle muuta kuin päänsärkyä. Heiluminen luo tätä ns. dokumenttimaisuutta ja lisäisi hieman aitoutta jos teoksen väitettäisiin olevan oikeaa materiaalia.

Oven liikahtaminen, tuulenpuuskat ja tummat varjot eivät oikein toimineet pelottimina vaikka Katien reaktiot olivatkin hyvin näyteltyjä. Jotkut yksittäiset tapahtumat olivat kyllä ihan mielenkiintoisia ja hyvin tehtyjä. Elokuvaan oli vaikea päästä sisälle ja koko pätkän alkupuolisko oli järjettömän tylsä. Silloin kun kamera ei seissyt jalustalla makuuhuoneessa, Micha kiusasi sillä Katietä tai sitten sillä vain haluttiin tallentaa parin rasittavaa riitelyä. Kaiken lisäksi olen 100% varma, että elokuvan budjetilla tarkoitetaan pelkästään kameraa, sillä mitään muuta tässä ei ole mihin olisi rahaa tarvinut pistää.

Tämä on independent elokuva, joten en vaivaudu sitä tässä tapauksessa edes tähdittämään. Tämä saattaa olla kova juttu jos tuohon tylsään, heiluvaan, ahdistavaaan maailmaan pääsee sisälle, mutta muuten tämä jäi mitäänsanomattomaksi kokemukseksi, jota en tule toistamaan.

Vuosi: 2009
Ohjaus: Michael Bay

Ok, transformerit ovat ehdottomasti sitä "siistiä shittiä" jos ihan vaan pinnallisesti arvostellaan. Jatko-osa oli erittäin tyypillinen ja sitä perus Michael Baytä kun rahaa on käytettävissä.

Räiskettä, kamera-ajoja, noloa huumoria, transformer-vitsejä ja kaikkea tätä ensimmäisestä elokuvasta tuttua oli ensimmäisen tunnin aikana niin paljon, että aloin jopa voimaan pahoin. Etenkin kohtaus, jossa Sam on lähdössä kotoaan ja meneillään on hyvästely Mikaelan kanssa, ovat kamera-ajot jotain karmeaa. Kamera ajaa toimintakohtauksen nopeudella ympyrää pariskunnan ympärillä ja kaikenlisäksi vastakkaiseen suuntaan kun tarkoituksena on kuvata toista henkilöistä. Näitä kahta kuvaa kun leikataan keskenään, kramppasi silmät ja aivot välittömästi. Myös tätä vanhempien offtopic noloa pelleilyä nähtiin jo ensimmäisessä osassa aivan tarpeeksi ja mielestäni ne äidin cannabis hörhöilyt kampuksella olisi voinut jättää kokonaan elokuvasta pois.

Syvemmälle deceptikonien ja autobottien historiaan sukeltaminen alkaa myös nopeasti murentaa kokonaisuutta. Transformereihin liittyvät vitsit ovat myös menneet aivan liian ihmismäisiksi ja elokuvan loppupuolella he "ne" vaikuttavat entistä enemmän ihmisten tekemiltä. Been kuseminen sector-7 agentin päälle ensimmäisessä osassa oli vain alkusoittoa. Jatko-osassa piereskellään laskuvarjoja, kilistellään teräs-kulkusia ja vanhalla Jetfire decepticonilla on kävelykeppi sekä rautanen parta. Nämä varmasti naurattavat jotakuta, mutta ei hieman vakavampaa katsojaa. Myös alussa esiintyvä kahdesta osasta koostuva jäätelöauto-autobotti oli jotain "ärsyttävää" katsottavaa/kuunneltavaa. Myönnän naurahtaneeni muutamaan kertaan ihan ääneen, koska vitsit olivat sen verran typeriä, mutta lopetin naurun aina kuin seinään ja palautin naamani peruslukemille.

Draama elokuvassa sisälsi myös paljon epäkohtia ja ehkä suurimpana oli kohtaus elokuvan loppupuolella, jossa Sam pyytää vanhempiaan menemään turvaan vaikka isä hokeekin, että "mennään yhdessä". Lopulta äiti, joka alusta alkaen on ollut seikaisin pojan muuttamisesta pois kotoa, onkin heti valmis päästämään pojan yksin sekoilemaan decepticonien sekaan henkensä uhalla. Toinen epäkohta samassa kohtauksessa on kun Sam pytää myös Mikaelaa menemään turvaan. Sam ei tosin ole elokuvan aikana Mikaelan odotuksista ja toiveista huolimatta sanonut sitä "R-sanaa" hänelle eikä syytä ilmeisesti olekaan, sillä hän saa luvan lähteä reissuun mukaan ilman väittelyä.

Loppu onkin sittein kliseiden kierrättämistä ja r-sanojen vaihtelua. Elokuva ansaitsee 5 tähteä erikoistehosteistaan (Megan Fox mukaan luettuna), jotka olivat lähes kaikki silmiä hiveleviä (etenkin suluissa mainittu). Kuvaukseen sisältyneet kohteen ympärillä pyörivät kamera-ajot eivät olleet ainoastaan tuon jo mainitun kohtauksen ongelma vaan niitä oli elokuvassa varmaan 200 jokaisessa kohtauksessa. Tyypillistä autobotin muuttumista autoksi ei ilmeisesti voi muulla tavalla näyttää?

Hyvän näköistä mäiskettä ja kolmas jatko-osa ilmeisesti on tuloillaan. Sisältöä ei pahemmin ollut ja kaikki tärkeät juonen käänteet olivat ennalta arvattavissa.


*½