IRC-Galleria

sen verran, että päätin standartisoida noita julkaisuversioita. Jatkossa kuvista on saatavilla Full HD näyttöresoluutioiset (1920x1080) versiot deviantARTissa.

Tilanteen salliessa ja mahdollisten esitettyjen toiveiden mukaan voin editoida vanhoistakin kuvista 1080-versioita. Kaikkien kuvien kohdalla en kuitenkaan lähde tekemään muutoksia, sillä se ei välttämättä ole kuvan edun mukaista. Tämmöisiä kuvia ovat mm. korkeat pystykuvat.

Pidin eilen pienen hetken selaillen valokuvia, muokkauksia ja käyttäjien kommentteja. Yhtäkkiä sain ihmeellisen motivaation viedä pitkään työn alla ollut avaruustyö loppuun. Kyseessä ei ilmeisesti ollut mikään pienen hetken kipinä sillä visiot alkoivat taas lennellä ja uusi teos on jo työn alla. Sen julkaisu tapahtunee ensi viikolla kuten myös tapahtuu uuden... eh... itselleni merkitykselliseksi nousseen kuvasarjan uusin osa XI ;)

No tässä on hitusen vanhempi otos, mutta otsikko täsmää paremmin kuin hyvin. 100% extempore väännös.

- Kanan filesuikaleita
- Paprika
- Minimaissia
- Sipuli
- 2 valkosipulinkynttä
- Ruokakermaa
- Currya
- Garam Masalaa
- 1 Habanero
- Chilimaustetta
- Basilikaa
- Mustapippuria

- Jäävuorisalaattia
- Tonnikalaa
- Oliiviöljyä
- Raejuustoa
+
- Riisi soijakastikkeella

Tämä ei ollut ihan niin hyvää. Vika löytynee valkosipuleista ja minimaisseista. Maissit onnistuivat imemään aika vahvasti tuon sipulin maun ja niistä tuli sitten hieman luonnottomia. Habanero toimii kunhan sen pilkkoo tarpeeksi pieneksi suureen annokseen. Tällä kertaa se jäi melko suuriksi pommeiksi ja teki annoksesta hieman liian terävän jopa omaan makuuni. Tämä olisi varmasti toimivampi annos jos jättää valkosipulin kokonaan pois.

Ihan hetken flashback-muistikuvan perusteella ajattelin hieman jakaa elokuva-harrastuksen alkuvaiheita. Kyseessä ei ole Peto (2006) tai mikään nykyisen OUR Production kokoonpanon kanssa tehty projekti.

OUR Productionin historiaan mahtuu MatLixi (alkuperäinen nimi: Jumanki) vuodelta 2002 (tai 2001. Nyt en ulkoa muista). Aki Vs. Predator (2004) ja random otokia V*tun Ääliöihin josta koostettiin lopulta vasta myöhemmin. Oma kiinnostukseni liikkuvaan kuvaan alkoi jo huomattavasti aiemmin.

Kävelytaidon oppimisen jälkeen joutui/pääsi monesti videokameran eteen ja show oli aina pakko laittaa pystyyn. 99,9% kerroista se oli puhdasta riehumista, mitä oli sillon hauska katsoa perheen kanssa sitten telkkarista. Nykyisin se enemmänkin hävettää. Vuonna 1996 kuitenkin tuli käskikirjoitettua, suunniteltua ja myös harjoiteltua ensimmäistä elokuvaa, jonka nimeä ei ikinä keksitty. Elokuva oli saanut inspiraationsa aivan ensimmäisestä Alone in the Dark pelistä, jota tuli tuohon aikaan paljon pelattua.

Elokuvan oli tarkoitus lähteä liikkeelle vanhempien makuuhuoneessa sijaitsevan tietokoneen läheltä. Ideana oli, että elokuva sijoittuu hieman kauemmaksi menneisyyteen joten olin tehnyt listan kaikista naamioimista tarvitsevista esineistä. Elokuvaa ei ikinä kuvattu, koska en edes uskaltanut pyytää videokameraa lainaan tai sitten en vaan osannut selittää isälle miten piti kuvata. Elokuva oli putkijuoksu puzzlesta toiseen, mutta olin suunnitellut useita pelimäisen outoja ongelmia elokuvaan, jotka ratkesivat mitä ihmeellisimmillä keinoilla. Koiralle oli suunniteltu jonkinlainen loppupahiksen rooli, mutta epäilykset roolisuorituksesta saattoivat olla myös yksi syy elokuvan jäämiseen hyllylle.

Vuonna 1998 (jos en väärin muista) tuli kuitenkin kuvattua yksi kalastus-aiheinen dokumentti. Päärooleissa pelleilivät minä ja Mikkosen Joni. Dokumentissä esiteltiin välineitä, tekniikoita, kerrottiin kalajuttuja ja kaikki oli yritetty höystää jonkinlaisella huumorilla. Dokumentti esitettiin koulussakin 5:llä luokalla vappuna. Myöhemmin talvella tuli kuvattua myös pelleily-sketsi navetassa, joka oli saanut ideansa pari vuotta sitten suunnitellusta ja toteuttamattomaksi jääneestä leffasta sekä Yksin Kotona-elokuvista. Navettaan oli rakennettu useita erilaisia "ansoja" joihin kävelimme "mukamas niistä tietämättämme". Kuvaajalle olisi ehkä hieman aikasemmin voinut selittää mitä missäkin tulee tapahtumaan, sillä lopullinen video meni vain naureskeluksi eikä kuvasta täysin edes selviä mitä oikein tapahtuu. Sketsin perään kuvattiin myös jonkin mittainen "kommenttiraita", mutta se meni oman muistikuvani mukaan niin pieleen että sen päälle kuvattiin jotain muuta. En muista kyseistä pätkää nähneeni sen jälkeen.

Jostain se on kaikilla lähtenyt ja tässä kaikki se mitä muistan OUR Pro:ta edeltävästä ajasta :)

Oma bravuuri :D ja nyt on prkle tuota vihreetäkin mukana.

- Jauhelihaa
- Sipuli
- 3 valkosipulin kynttä
- 1 kokonainen Naga Morich (poikkeus)
- Chilijauhetta (mielen mukaan)
- Paprikajauhetta (mielen mukaan)
- Currya (mielen mukaan)
- Oreganoa (ripaus)
- Basilikaa (mielen mukaan)
- Tinjamia (ripaus)
- Mustapippuria (ripaus)
- Tomaattimurskaa
- Tomaattisosetta
- 3dl vettä
- Vehnäjauhoja (puoli kourallista)

Näistä on saatanan tulinen kastike tehty. Ton Nagan voi jättää suosiolla pois ja korvata jollain perinteisemmällä miedolla chilillä. Yleensä käytän Scotch Bonnet habaneroa tai Indonesian Rawitia, mutta tässä kokeilin hieman rajoja. Kokkinurkkamme jatkuu jos keittiön laskeuma katoaa, se saadaan siivottua ja kuvat ovat julkaisukelpoisia x)

Mielipidekirjoitus, elokuva-arvostelu vai muuta ajatuksen lentoa? Ehkä vähän jokaista tai ei mitään.

Kyseessä on siis amerikkalaisen Peter Josephin dokumentti"sarja". Ensimmäinen ilmestyi vuonna 2007, toinen (Addendum) 2008 ja uusin (Moving Forward) 2011. Ensimmäinen elokuva keskittyi pitkälti uskontoihin ja WTC-iskuihin, toinen taas totuuden keromiseen maailman pankkijärjestelmästä ja sen vaikutuksesta aivan kaikkeen. Uusin puolestaan keskittyy ihmisluonteeseen ja paremman maailmankuvan esittelyyn. Dokumentit käsittelevät pitkälti samoja asioita, mutta uudemman elokuvan väitteet eivät kuitenkaan kumoa mitään edellisestä.

Suosittelen näiden dokumenttien katsomista ja ne taitavat kaikki löytyä ilmaiseksi netistä. Ainakin kaksi ensimmäistä on ollut nähtävissä suomenkielisillä tekstityksillä. Tämä teksti jatkuu nyt niin, että oletan lukijan nähneen ainakin viimeisimmän Zeitgeistin.

Katsomisessa kannattaa pitää nykymaailma mielessä sillä informaatio on sen verran avartavaa ja kysymysmerkkejä täynnä ettei sillä kannata liikaa itseään rasittaa. Dokumentti heittää lähes kirjaimellisesti pallon katsojalle, mutta mitä sillä pallolla sitten oikein pitäisi tehdä? Ihmisluonteesta puhuttaessa nousee myös tämä dokumentti vahvasti yhdeksi osoitukseksi siitä, etteivät kaikki kykene sulattamaan edes "jos"-tason ajatusta näin suuresta muutoksesta. Kaikki katsojat eivät saa tuota palloa kiinni ja jotkut eivät sitä edes halua ottaa. Minä puolestaan sanon, että se pallo todella kannattaa ottaa kiinni ja laittaa taskuun. Jonain päivänä sille voi olla käyttöä.

Zeitgeist ei ole enää pelkkä "propaganda"-dokumentti miksikä sitä vielä pari vuotta sitten haukuttiin. Hallitukset ovat ilmeisesti jo huomanneet sen "vaarallisuuden" nykyjärjestelmälle vaikka mitään konkreettista ei olekaan tapahtunut. Uuden ajatusmallin syöttäminen ihmisten varastoon ilmeisesti riittää olemaan liian suuri riski ja sodankäynti alkaa. Tästä hyvä esimerkki löytyy Helsingin Sanomien artikkelista, joka toimii vertauskuvana sille kuinka maailmalla dokumenttiin suhtaudutaan johtoportaan puolesta.

"Se on dokumentiksi naamioitu foliohattupäinen sienitrippi, jossa "osoitetaan", kuinka WTC-salaliittoteoriat liittyvät egyptiläisiin jumaliin ja pankkijärjestelmään, tai jotain. "
- Ville Similä, HS

Tämän paskajournalismin ulosteen voi lukea kokonaisuudessaan tästä. Tämä on kuitenkin median tavoite tällä hetkellä aivan kaikkea muutosmielistä toimintaa kohtaan lähes kaikkialla. Kaikesta pienestäkin virheliikkeestä koitetaan tehdä ase koko hankkeen kaatamiseksi ja mitä rajummin siitä kirjotetaan, sitä suuremmalla todennäköisyydellä joku aiheen kannattajista raivostuu ja tarjoaa mahdollisesti uuden syyn kirjoittaa lisää. Tämän ovat Suomessa kokeneet ainakin muutosmieliset puolueet. Perussuomalaiset nyt ovat puskemassa näyttävästi läpi vaikka kaikin mahdollisin keinoin heitä koitetaan pysäyttää. Toinen uusi puolue on Muutos 2011, jota teilataan mediassa aina kun siihen pienikin tilaisuus tulee. Helsingin Sanomien kirjoituksesta löytyy jo yksi yritys kaataa hanketta:

"Zeitgeistpäät antavat ymmärtää olevansa tieteellinen liike. Vastaus kaikkeen kritiikkiin on yleensä lahkolaisuskovaisen aggressiivinen."

"Zeitgeist on ajankohtainen siksikin, että elokuvat kuuluivat Arizonassa tammikuun alussa kuusi ihmistä ampuneen Jared Loughnerin innoittajiin. Sitä ei pidä liioitella, kuten ei sitäkään, että Saksassa Zeitgeist-palstoja on suljettu, koska niillä leviteltiin ikiaikaisia teorioita maailmanlaajuisesta juutalaisesta salaliitosta."

Artikkelin lopusta löytyy vielä epätoivoinen yritys hyökätä Suomen Zeitgeist liikettä kohtaan kaivelemalla Markku Uusipaavalniemen takaa jotain täysin asiaan kuulumatonta paskaa. Zeitgeist perustuu kokonaisuudessaan täysin rauhanomaiseen toimintaan ja tuollaisten kuuluisien ampumatapausten liittäminen tarinaan käännyttää taas monta medialukutaidotonta ja asiasta tietämätöntä tätä hanketta vastaan. Valitettavan tehokas tapa.

Zeitgeist on esitellyt vaihtoehtoisen maailmankuvan, jossa asiat ovat paremmin kuin hyvin ja järjestelmän toimivuudelle on haettu pohjaa. Kysymykseen, millainen maailma olisi paras elää? saatiin vastaus, mutta kuinka nykyisestä maailmasta sitten tehtäisiin sellainen? Dokumentin lopussa nähtävä fantasian hajuinen montaasi ei vastaa todellisuutta ja on ristiriidassa ihmisluonnetta käsitelleen alun kanssa. Yksikin niistä, jotka eivät dokumentin tarjoamaa toimintamallia ole hyväksynyt, aiheuttaa melko suuren ongelman sen toteutumiselle. Dokumentin loppu aiheutti hetkellisen hyvänolon tunteen, mutta sitten ajatus lähti lentämään ilman siipiä. Zeitgeist on lähes kolmetuntiseksi dokumentiksi mielenkiintoinen seurattava ja enemmän kuin paljon ajatuksia herättävä, mutta lopun jälkeen tuo siivetön hyppely aiheuttaa vain surullisen olotilan.

Itse olen heittänyt pallon taskuun ja katselen miten asiat kehittyvät, sillä nykymaailma ei kykene ihmisluonnetta ajatellen siirtymään Zeitgeistin malliin tuosta vaan.

Syksy oli yhtä säätämistä yrityksen perustamistoimien kanssa ja lokakuusta eteenpäin onkin sitten ollut toiminimi jo olemassa. Hieman odotettua hitaammin hommat on päässy käynnistymään, mutta nyt alkaa pikkuhiljaa olla tärkeimmät säädöt jo takana ja urakkaa edessä.

OUR Productionin pohjalta perustin toiminimen OUR Visions, jonka päätoimialana on videotuotanto, mutta myöskin valokuvaus kaikkine jälkikäsittelyineen. Tänään lähti käyntikortit tilaukseen, kamerapaketti saapui viikko sitten ja nettisivut alkavat hiljalleen asettua oikeaan muotoonsa. Pieniä suuria viilauksia ja lisäyksiä on vielä tulossa erityisesti tuote-sivuja koskien.

OUR Production jatkaa edelleen toimintaansa independent elokuvien parissa ja seuraavia elokuvia on jo suunniteltu hartaasti. Välivuoden 2010 jälkeen OUR Pro. suunnittelee peräti kahta elokuvaa vuoden ensimmäiselle puoliskolle. Työn määrän puolesta tavoite on aika kova, mutta suurella osalla ryhmää on jo palava halu päästä taas kuvaamaan. Tarkempaa infoa tulevista tuotoksista kirjoittelen sitten kun hommat pääsevät alkuun, mutta paljon muutoksia vanhoihin projekteihin nähden olisi kuitenkin luvassa.

- CANON EOS 400D Runko + 1Gt Kingston CompactFlash muistikortti
- Laturi
- Video-johto
- USB-johto
- Levyt ym. sälä
(Runko + sälät 200 €)
- Canon EF-S 18-55mm f/3.5-5.6 objektiivi + Hoya UV linssi (suojus)
(Yksittäin 40 €)
- Sigma AF 18-200mm f/3.5-6.3 DC OS objektiivi + Hoya UV linssi (suojus)
(Yksittäin 240 €)
- Marumi D35AF Digital Autofocus Salama
Yksittäin 50€
- Samsonite kameralaukku (mahtuu kamera Sigman putken kanssa, mutta ei tilaa toiselle objektiiville. Myös laturi ja johdot mahtuvat)


Kaikki kerralla: 490 €


Kamera ostettu vuonna 2007 ja sillä on kuvattu tähän päivään mennessä tasan 4830 kuvaa. Sigman putki on ostettu 2008. Canonin EF-S objektiivin linssinsuojus on hieman löystynyt, mutta mitään muuta puutetta paketissa ei ole. Syy myymiselle on täsmälleen sama kuin tietokoneellekin, eli vaihdoin työtehtävien vaatimalle tasolle ja nämä jäivät nyt ylimääräisiksi.

Olen joskus aikaisemmin jo kirjottanut mielipidekirjoituksen tästä aiheesta, mutta jouduin nyt joulun alla ristituleen omien ajatusteni kanssa, joten kirjoitetaan nyt taas.

Ajatukset lähtivät lentämään Iltasanomien uutisoimasta vetoomuksesta "koulujen perinteisten joulujen" puolesta. Itse henkilökohtaisesti kuulun vielä kirkkoon, mutta olen tätä väestöryhmää, jolle se on enemmänkin perinne kuin uskonto (Järkeen tulleet). Jumalasta tuli kertaheitolla joulupukkiakin fiktiivisempi hahmo kun pukki aikoinaan driftas pihaan toyotalla eikä poroilla. Aihe on vaikea käsitellä ja tästä puhumalla loukkaa helposti sukulaisia tai sitten joitakin erityisen uskovaisia, mutta en nyt lähde väittämään, että olisin kokenut tulleeni väärin kasvatetuksi. Sanon vaan, että minä tai moni muukaan tuskin kasvattaisi omia lapsiaan niin rankasti uskonnolle alttiissa ympäristössä kuin itse on varttunut. Aivopesuahan se on pahimmillaan. Kristinuskon puolella tosin lievempää kuin esim. islamissa, joka on alusta alkaen elämäntapa. Itse päädyin kirjottamaan vetoomuksen perinteisten joulujen puolesta, mutta jokin siinä jäi kolkuttamaan takaraivoon. Teinkö sen siksi, että ärsyttää maahanmuuttajien vaatimukset muuttaa asioita heille sopiviksi? Vai siksi, että en näe syytä miksi muiden uskontojen edustajien pitäisi "loukkaantua" näistä kristillisistä perinteistä? Vai siksi, että toivon tämän kristillisen aivopesun jatkuvan? Kyllä, kyllä ja ei.

Tästä päästäänkin sitten mielenkiintoiseen tilanteeseen, jossa helposti aletaan miettimään menneitä. Korostan, että tämä mielipide perustuu pelkästään tulevaisuuden silmäilyyn. Kehitysvaiheessa oleville lapsille ei tulisi esittää uskontoja tositarinoina. Vaikka itse en enää jumalaan uskokaan niin nämä kristilliset jouluperinteet ovat monen muun asian ohella jääneet osaksi tiettyjä juhlapyhiä. Jouluperinteistä luopuminen on/olisi monille rankka paikka, mutta eikö näitä Jeesus-tarinoita voisi korvata hyvinkin joulu-aiheisilla korvikkeilla ja virsiä perinteisillä joululauluilla. Tiedän, että osa kristillisen kasvatuksen saaneista pääsee ja on päässyt itseni tavoin irti noista tositarinoiksi väitetyistä saduista, mutta joidenkin kohdalla aivopesu tekee tehtävänsä. En lähde kuitenkaan väittämään, että heillä olisi mitään mielenterveyteen liittyviä ongelmia, mutta heidän tapauksessaan toivoisin, että uskonto olisi vain heidän oma asiansa eikä sitä tarvitsisi tulla muille tyrkyttämään. Lasten ei ole pakko tulevaisuudessa varttua uskonnon kanssa ja ottaa sitä riskiä, että Jeesus ei katoa samalla hetkellä kun totuus Joulupukista käy ilmi.

Fakta on, että tämä kulttuurin rikastaminen on mennyt jo niin pitkälle, että meidän pitäisi alkaa omaamme jo supistamaan. Siinähän ei yksinkertaisesti ole järkeä eikä sellaiseksi pelinappulaksi pidä ryhtyä kuten nykyinen hallitus. Olen jo tässä vaiheessa kirjoitusta sitä mieltä, että kristillisistä perinteistä voitaisiin luopua, mutta vain sillä ehdolla, että ne korvataan joulu-aiheisilla. Joulupukki on tunnetusti suomalainen, joten joulu-aiheisten korvikkeiden tulisi kelvata kaikille turisteille tai maahanmuuttajille. Koulujen uskonnon-opetus voitaisiin muuttaa "Uskontotiedoksi", joka käsittelisi kaikkia uskontoja niiden ulkopuolelta eikä niiden sisältä. Tämä muutos sallisi (määräisi) myös muiden uskontojen edustajat käymään näillä oppitunneilla eikä heille tarvitsisi järjestää erityisiä lukujärjestyksiä. Myös uskontotiedon opetusta voitaisiin vähentää, jolloin lukujärjestykseen tulisi enemmän tilaa sellaisille oppiaineille, joille on elämässä uskontoja enemmän tarvetta.

Jos en täysin väärin muista niin haukuin edellisessä mielipidekirjoituksessa uskonnot pandemiaksi, jotka ovat maailman vaarallisin mielenterveys-sairaus. En ole muuttanut mielipidettäni, mutta se ei myöskään ole henkilökohtainen. Mietin vain, että millainen maailma olisi ilman uskontoja tai siten, että uskonnot osattaisiin pitää henkilökohtaisuuksina?

Tämän ajatuksen myötä, maailmanrauhaa toivoen, toivotan kaikille hyvää joulua ja railakasta uutta vuotta.

hieman olen tullut siihen tulokseen, että trollaus on pelkkä tekosyy tyhmyydelle / yleissivistyksen puutteelle.