Ykkönen oli klassikko, kakkonen oli hitti ja kolmonen on sienitrippi.
Tuli ostettua viikonlopun alennuksesta Steamista, mutta pakko kyllä todeta että ei ole millään tasolla vertailukelpoinen aiempien osien kanssa. Oma kiinnostukseni strategia-peleihin alkoi lerpsahtaa siinä vaiheessa kun 3D:tä ruvettiin tunkemaan niihinkin ja kameraa sai kieputella miten lystää taistelukentän ympärillä. Särkee päätä pelkkä ajatuskin. Warhammer 40k: Dawn of War on ollut ainoa positiivinen poikkeus, mutta siinä onkin hieman erilaisesta pelaamisesta kyse kuin C&C:ssä.
En oikein edes tiedä mistä aloittaa, joten sanotaan nyt vaikka alkuun, että pelissä on ihan kivat musiikit (paitsi viimeisen Soviet finaalikamppanjan omituinen tiistai-keskipäivän-vitunturhanpäiväinen-jazzmikälie-rämpytys, joka ei kuulunut millään koko peliin). Kokonaisuus vaikuttaa siltä, että peli oli tekijöilleenkin jonkinlaista pakkopullaa ja kaikki on tehty juosten kusten tarinaa myöten. Kaikessa järjettömyydessään peli perustuu siihen, että Neuvostoliitto on häviämässä sodan ja tukeutuu epätoivoiseen ratkaisuun käyttämällä testaamatonta aikakonetta. Sotilasjohto matkustaa ajassa taaksepäin, tappaa Albert Einsteinin ja palaa takaisin. Ydinasetta ei keksitä, Japanista tulee "Empire of the Rising Sun" (kolmas pelattava osapuoli) ja koko maailma on erittäin epämielenkiintoinen ja sekava. Peliä pelatessa tuli moneen otteeseen mietittyä, että kuinka paljon sieniä täytyy vetää saadakseen tämmöisen pökäleen tehtyä? Järjettömyyttä ja koko pelin omituisuutta korostaa välivideoiden näyttelijävalinnat, joista tässä muutama poiminta:
Neuvostoliiton Premier Anatoly Cherenko = Tim Curry
Yhdysvaltain Presidentti = J.K. Simmons (Muistetaan ehkä parhaiten Kylmä Rinki TV-sarjasta Vern Schillingerin roolista)
Yhdysvaltain varapresidentti = David Hasselhoff
Cmdr. Warren Fuller = Randy Couture
Nämä tulivat siis kaikki täysin yllätyksinä ja naurettavaa kyllä riitti. Liittoutuneiden ja Neuvostojoukkojen naisroolit on myös kuin suoraan pornoelokuvasta. Puvustus, meikit ja näyttelyn taso eivät minnekään muualle kelpaisikaan, mutta mainittakoon naiskauneus yhtenä pelin hyvistä puolista. Ainoa hyvä syy pelata Liittoutuneiden viimeinen kamppanja loppu-introon asti. Jokainen näyttelijä hoitaa roolinsa siten, että ketään ei voi ottaa missään vaiheessa vakavasti. Dialogi on vakavaa, mutta pokka pitää juuri ja juuri. Pelistä on siis todella vaikea sanoa näinkin nimekkäiden näyttelijöiden vuoksi, että mitä tässä on oikeasti ajettu takaa.
Pelin jokainen osapuoli eroaa toisistaan merkittävästi. Neuvostoliitto on melko tuttu ja turvallinen pelattava vaikka uutuuksia sielläkin on liikaa. Yksittäisten hahmojen vaihtoehtoiset toiminnot ovat tällaiselle strategia-pelille aivan liikaa. Onhan niitä toimintoja ollut ennenkin, mutta nyt niitä taitaa olla kaikilla hahmoilla ja joukkojen hallitseminen on täysin mahdotonta. Pelaan tällä hetkellä Japanin-tiimillä ja näen erittäin todennäköisenä sen, etten tätä kamppanjaa ikinä suorita loppuun. Hahmot ovat typeriä, välivideoissa ei ole katsottavaa ja pelattavuus on suorastaan alienin arsesta. Japanin joukkueella on joitakin pelattavia hahmoja, jotka voi muuttaa kesken kaiken lentokoneiksi ja takaisin tankeiksi. Osa lentokoneista ei osaa hyökätä maakohteisiin ja osa on vain ilmataistelua varten. Tämä on ehkä pelin suurin ongelma, että pelaajalla kestää ikä ja terveys oppia, mikä yksikkö on hyvä mitäkin vastaan, milläkin ominaisuudella. JA kuka vittu on keksiny lentävän Liittoutuneiden härvelin joka kutistaa tai jähmettää yksiköitä? Red Alert 2:n pelanneena en voi myöskään olla huomioimatta sitä seikkaa, että Albert Einstein esitteli kakkosessa Mirage tankin joka osaa taittaa valoa, Prism tornin joka toimii yhteistyössä muiden samanlaisten tornien kanssa tuhoten vihollisia sekä chronosphere teleportaatio-teknologian. Nämä kaikki ovat mukana tässä pelissä siitä huolimatta, että Einstein on kuollut o_O Tekoäly on lähes laittoman huonoa ja moni "varma voitto" kusee "MITÄ VITTUA"-luokan tapahtumiin. Omat joukot eivät tottele mitään, eivät ymmärrä mitään, eivät näe mitään ja tekevät kaikkea ylimääräistä kunhan pelaaja kääntää katseensa muualle.
Esim: Hyvä valmistautuminen hyökkäykseen vihollisen tukikohtaan on tehty. Iso hyökkäysjoukko on laitettu liikkeelle kohti pistettä A josta pitäisi sitten hyökätä pisteeseen B. Matkalla on tietenkin puita, taloja ym. roinaa ja suuren joukon eteneminen tarkoittaa sitä, että jotkut joutuvat ruuhkassa pysähtelemään. Pysähtely johtaa automaattisesti siihen, että annettu komento unohtuu ja yksikkö jää sille seisomalle odottamaan uutta. Kolmasosa joukoista siis putoaa matkan varrella tietyin välimatkoin pois kyydistä. Uudelleen kasaaminen vie aikaa ja sitten on vielä toinen siirtymä edessä. Tässä vaiheessa keräilin joukkoja ja tein samaan aikaan uusia, mutta en huomioinut, että yksi omia yksiköitäni suuremman ampuma-etäisyyden omannut vihollinen alkoi pommittaa jo pisteeseen A päässeitä joukkoja. Pelissä on mukana aina idiootti-tasolla toimiva liittolainen, jonka kanssa on yhteiset krediitit ym. ja liittolaisen seikkailu kentässä aiheuttaa myös näitä "enemy detected"-ilmoituksia. Tuo yksi vihollinen tuhosi lähes koko pisteeseen A päässeen armeijan eikä yksikään omista joukoista tehnyt mitään.
Japanin joukkueella rakentaminenkin on työn ja tuskan takana kun jokainen rakennus syntyy MCV:n kaltaisena ajettavana härvelinä, joka täytyy kuljettaa sinne, minne sen haluaa pystyttää. Täytyy korostaa, että ei tarvita edes ruuhkaa, jotta yksiköt jäävät jumittamaan jonnekin palmun alle. Monesti riittää, että hahmot täytyisi matkan varrella kääntyä useamminkin kuin kerran. Jossain vaiheessa miettii pelin aikana, että "Missä vitussa se mun War Factory kuppaa. Oon rakentanu niitä jo 10" ja siellähän ne kuppaa kaikki matkan varrella tai ovat valinneet täysin oman kiertoreitin jääden sinne. Typerintä ikinä!
Alkaa ihan päätä särkeä pelkästään pelin ajattelukin. Onneksi tuli ostettua myös C&C 3 Tiberium Wars sekä Kanes Wrath, jotka vaikuttavat nopella katsauksella miljoona kertaa paremmilta. Hyvänä strategiapelinä jaksan suositella edelleen Red Alert 2:sta tai vanhempia. Tiberium Wars vaikuttaa lupaavalta myöskin nimekkäiden näyttelijöiden ja ulkoasunsa vuoksi, mutta palaan asiaan myöhemmin jos siltä tuntuu. Red Alert 3:sta en suosittele kenellekään...
