[tämä on käännös 1000-luvun anekdootin pätkästä]
Keskusteluissamme miehistä ja naisista Tabanobu ja minä käytimme usein gosanastoa. Esimerkiksi kun halusimme sanoa kahden ihmisen olevan hyvin läheiset, saatoimme sanoa että he 'ovat antaneet senten' tai 'täyttäneet damet'.
Tai saatoimme käyttää ilmaisuja kuten 'hän aikoo pitää sentensä' tai 'on tullut aika laskea pisteet' (tarkoittaen että ne-ja-ne ovat liian tuttavallisia). Tällä tavoin ymmärsimme toisiamme ilman, että muut tiesivät mitä meillä oli mielessä.
Nobutaka kuuli kielestämme ja uteli mistä on kyse. Koska kieltäydyin kertomasta, hän meni Tabanobun puheille ja syyttäen kysyi selitystä. Kunnioituksesta heidän ystävyyttään kohtaan Tabanobu vihki hänet salaisuuteemme. Nyt Nobutaka odotti kärsimättömänä mahdollisuutta paljastaa uudet tietonsa.
Eräänä päivänä hän tuli rakennukseemme ja pyysi puhua kanssani.
- Onko täällä golautaa? hän aloitti
- Mitä sanoisit, jos haluaisin pelata? Antaisitko minulle senten? Olen yhtä hyvä kuin Tabanobu, tiedätkös, sinun ei pitäisi tuomita minua tuntematta tasoani.
- Jos pelaisin noin, vastasin, ihmiset voisivat hyvinkin puhua ettei minulla ole kahta silmää.
Kun Nobutaka kertoi Tabanobulle tästä, hän ilahtui että olin antanut noin iloisen vastauksen. Kyllä, minä pidän todella ihmisistä jotka muistavat asioita.
---
Käännös omistettu yhdelle Helsingin kuvataidelukion ykkösluokkalaisista :) (ja käännökseni on huono mm. siksi että urpo englannintaja oli kääntänyt gotermit päin helkkaria ja jouduin lähinnä soveltamaan ja arvaamaan... saa ehdottaa parempia :P)
---
äiti: kenen laudalla te pelasitte?
minä: häh mitä?
äiti: niin mitä te pelasitte?
aino: häh?! ei me pelattu mitään!