IRC-Galleria

Maanantai meni eläintarhassa erilaisia paikallisia erikoisuuksia tiiraillen, joskin vesinokkaeläin oli ja pysyi piilossa :(
Koalat, nokkasiili, kengurut ja vompatti kuitenkin ilahduttivat luontaisella käyttäytymisellään (eli nukkuivat ja söivät), etenkin vompattien ketarat levällään nukkuma-asento toi hilpeyttä. Illalla tsekattiin Bondi Beachin näyttävät aallot ja Bondin italialainen ravintola, nappasin suussasulavan pihvin, jonka lisukkeena toimiva salaatti oli hieman makujen ristiriita, toimiva annos viineineen.

Tänään tapasin Sulakkeen aussitiimin, joka kaikessa välittömyydessään oli aivan mahtavaa seuraa. Sain osoitteen ja suuntiman löytää toimisto, mutta eihän siitä mitään tullut. Lopulta Karen seurueineen tuli noukkimaan meidät viereisen kasinon edestä ja johdatti lounaalle läheiseen pubi-thaimaalaiseen. Lounasseura oli toimivaa ja monen Suomi-stereotypian jälkeen näyttivät aussikollegat toimistotilansa sijainnin. En kyllä tajua miten ihmeessä paikan olisi voinut löytää ilman alueen parempaa tuntemusta. Toimisto sijaitsi remontoidussa satamamakasiinirakennuksessa, jossa parvekkeella oli grilli. Tilaa oli vähän ja kaikki 6 henkeä istuivat samassa n. 50 neliön tilassa. Toimisto silti vaikutti mukavalta, ja tiimikin vaikutti olevan tilaansa erittäin tyytyväinen. Keskusteltiin siinä vielä toinen mokoma mukavia kunnes siirryttiin parin kaupan kautta takaisin hostellille juomaan olutta.

Juuri Onde-nimisestä ravintolasta palattuani voin kehua mestaa varauksetta. Alkupalana friteeratut kesäkurpitsankukat rucolan kera veivät kesäkurpitsakokemukseni uudelle tasolle. Pääruuaksi valittu ankka oli valmistettu varsin maistuvasti ja lisukkeina olleet karamellisoidut omenat, saksanpähkinät ja perunat sointuivat todella hyvin yhteen. Koko komeutta vielä täydensi oivasti valittu Pinot Noir, joka maksoi lopulta hieman enemmän kun hinnastosta katsoin, mutta tuntui sopivan ruokajuomaksi todella hyvin. Pääruuassa kesti hetken aikaa, mutta siitä korvaukseksi tilattuamme jälkiruokakahvit ilmestyi pöytään suklaaterriini kerman kera korvaukseksi odottelusta.

Paikassa ja nämä pari ravintolakokemusta takanapäin voin todeta, että tapana tuntuu olevan puhua erittäin kovaäänisesti ravintolassa ja ruokailu olikin sävytetty melurajan reunavilla olevalla puheensorinalla, jonka takaa oli vaikea kuulla mm. tarjoilijan kysymyksiä ja kommentteja.

Joko alueesta, tai kaupungin yleisestä ilmapiiristä johtuen homot osaavat olla itsenään liikkeellä. Onde ei tehnyt poikkeusta vaan vieressä istui kaksi iltaansa viettävää homoa syömässä. Kolmas, ilmeisesti näiden kahden muun tuttu kävi paikalla kääntymässä muutamaan otteeseen, Seurueen oltua lähdössä kolmas tulee kysymään "you know the back-gate?"... järkevänä seurueemme kääntää tekstin suomeksi ja koko porukka menettää hallintansa.. onneksi suomenkielisen kommentin jälkeen, ettei synny kiusallista tilannetta.

Sydney on kiva kaupunki, varattiin kivasta paikkaa (Elizabeth Bay) tällänen huoneistohostellihuone kolmelle Sydney-hengailua varten. Parvekkeen vieressä on suuri Jakaranda täydessä kukassa, ja mesta on aika rauhallinen. Nettiyhteyskin on, joskin wlan on hidas ja pätkii.

Saavuttiin Sydneyyn Lauantaiaamuna klo 06:20 ja kun saatiin vietyä rinkat hostellille, lähdettiin kiertämään lähialueita ja pikkuhiljaa kohti keskustaa. Ensimmäiseks mentiin Elizabeth Bayn rantaan, jossa satamaportaikossa hengaili rausku, heti saatiin joku tommonen vähän tuntemattomampi elukka seuraks. Siinä rantavedessä se hillu hetken ennenkun pakeni laiturin alle.

Keskustassa päästiin sattumalta osaks keskelle paikallisten viherpiipertäjien mielenosotusta. Kyseessä oli joku marssi ilmastonmuutosta vastaan, jossa sitten oli puhujia ja kylttejä ja muuta valistusta. Kateltiin sitä hetkinen, mutta päätettiin lähteä kohti satamaa. Sieltä sitten otettiin pieni lauttaretki vastakkaiselle rannalle ja takasin kattellen maisemia.

Kun saatiin sitten checkattua ittemme sisään, käytiin etsimässä ruokakauppa josta ostettiin ilta- ja aamupalatarvikkeet ja kasiin mennessä oli jo niin piipussa että pilkki.

Sunnuntaina käytiin sitten kurkkaamassa Oopperataloa lähempää, matkalla sinne mentiin kasvitieteellisen puutarhan läpi, jonka reunalla purettiin juuri Amazing Racen Pit Stoppia. Oltaspa oltu aiemmin mestoilla. Kasvitieteellisessä puutarhassa oli kyllä vaikka mitä, mm. fiikus järjettömässä kokoluokassa. Sitten kipastiin museoinnin yms. lomassa jossain markkinoilla, jossa oli taitojaan esittelemässä sellanen nettivideoissakin nähty spraymaali-taiteilija. Kyllä se perkele oli vaan näppärä. Laitan linkin jahka jaksan ettiä, tällä nuhanetillä en mitään videoita kyl jaksa kaivaa.

Seuraavaks ois tarkotuksena lähteä kattomaan kun Kengurut pistää Fijille turpaan rugbyssä. Vedonlyöntitoinmistoissa ei ainakaan Australian voimia epäillä koska todennäkösyys on 1:18 Australian hyväks. Tarttee varmaan kerrata lajin (Rugby league, ei Union) säännöt että selviää ees, mitä kentällä saattaa tapahtua

Auto on varattu keskiviikkoaamuksi, tosin pieni setback tuli kun vaiheiltiin lähtöpäivän ja auton varauksen kanssa ja sillä välin olivat GPS-paikantimet päässy loppumaan Hertziltä.

Kuvia tulee jahka osuu nopeempi nettiyhteys kohalle...

Oho, panda postas äsken omansa ja tajusin et multa on sunnuntain raportointi tyystin jääny.

017. Ti 4.11. Kuminauhatreenit (25 + 25 + 60)
018. To 6.11. Sulkapallo (1h treeni)

Lauantaina jaffan bileissä tuli roudattua niin paljon kaikkea, että lasken siitä suorituksen koska sunnuntai jäi taas lauantain vuoksi välistä. klo 13:30 Ruokailupöydät, narikat ja penkit, klo 14:30 Valorakennelmat autoon ja bilepaikalle, 16:00 PA-laitteisto kuorma-autosta ulos ja laitteiston pystytys, klo 06:00-07:00 PA-laitteiston purku ja autoon siirtäminen. Oli lihakset kipeemmät ku minkään treenin jälkeen pitkään aikaan. Muuten jätän hyötyliikunnan laskematta, mut tota pidän poikkeuksena.

019. La-Su Roudaus yms. @ Jaffa-megaparty

Mua on vaivannu nyt kolmisen viikkoa kurkkukipu erilaisissa muodoissa, sain antibioottikuurin eikä pitäs urheilla kai.. mutta

013. Ma - Kuminauhatreenit (50 sisäkierto + 25 ulkokierto + 60 vetoliike)
014. Ti - Sulkapallo (50 min) - vähän kevyempi peli koska toipilaana
015. Ke - Jooga (25 min + välissä meditaatio 45 min + 30 min)
016. To - Sulkapallo (50 min) - järjettömän hyvää peliä, hommasin tuubin oikeita sulkia ja peli lähti kulkemaan, lisäks otettiin käyttöön uudet säännöt kun edelliset oli n. 10 vuoden takaa ja peli nopeutu älyttömästi

Mä en nyt vaivaudu ottamaan tähän mukaan hyötyliikuntaa vaikka sitä tulikin viikonloppuna haalittua niin että kuntoliikunta jäi vähemmälle. Tuli tehtyä taas PA-keikka joka tarkottaa niitä 50-120 kilosten kaiuttimien ja räkkiboksien liikuttelua autoon - bilepaikalle ja varastoon - käytännössä tosin osallistuin bilepurkuun jossa on kaks tommosta kanniskelusessiota. Niiden liikunnallisuutta on vaikee vaan mitata kun bilepaikasta riippuen kaappeja kanniskellaan muutamasta metristä muutamaan kymmeneen. Toki isot liikkuu kevyesti renkailla, kunnes tulee kynnyksiä tai kuoppia...

Veljeni avasi tänään näyttelyn Helsingin kaupungin taidemuseon Kluuvin galleriassa. Kävin avajaisissa katsomassa jälkeä ja vaikka sitä tuppaakin suosimaan tuttuja ja sukulaisia, niin pidin näkemästäni.

Näyttelyn kuvaus on seuraavanlainen:

"HYTTYSEN MUISTI JA TERÄVÄ VEITSI

Lasimaisen lakan alla veitsenterän viiltelemä karhea nepalinpaperi ja suihkemaalin värikkäät pölähdykset muodostavat unenomaisen suurkaupunkimaiseman, hylätyn huvimajan, joutomaalla kohoavan nostokurjen…
Risteytän teoksissani maalaustaidetta, paperileikkausta ja valokuvaa. Teosten lähtökohtana on arkinen valokuva, josta teen oman tulkintani. Hitaan teknisen prosessin kautta tavallisen näppäilykuvan sisältämä hetki kohoaa teokseksi. Itse kehittämäni tekniikat ovat omintakeisia, aikaa vieviä ja usein tulos saattaa olla arvaamaton. Hyttysen muisti -näyttelyssä Kluuvin galleriassa esillä olevat teokset ovat epoksilakkaan upotettuja paperileikkauksia. Lisäksi esillä on installaatio, jossa vaihtuva valo muokkaa paperista leikattua peilikuvaa näkyvästä negatiiviksi, reliefiksi ja kaikeksi siltä väliltä.
Näyttelyn teokset huokuvat nostalgiaa, haikeutta niiden hetkien edessä, jotka ovat lopullisesti kadonneet. Olen ottanut haasteekseni pelastaa unohdukselta maailman, jota kukaan ei oikeaan aikaan ymmärtänyt arvostaa. Lakkaan valettuna monisävyisenä teoksena, kauniina esineenä, arki pääsee oikeuksiinsa.

Olen vuonna 1975 syntynyt helsinkiläinen kuvataiteilija. Käsittelen sekatekniikkatöissäni muistia ja muistoja. Olen valmistunut Kuvataideakatemiasta kuvataiteen maisteriksi vuonna 2006 ja Taideteollisesta korkeakoulusta taiteen kandidaatiksi vuonna 2001. Tänä vuonna olen osallistunut näyttelyihin Berliinissä, Shanghaissa, Cartagenassa, Madridissa ja Helsingissä."

Työt itsessään ovat osin hämmentävänkin henkilökohtaisia ja paikkasidonnaisia tarjoamalla kuitenkin taiteilijan subjektiivisen näkökulman rinnalle abstraktimman ja tyylitellyn vision arkisista ja vähemmän arkisista kuvista. Jäin pohtimaan muutamasta kuvasta, mitä ne minulle sanoisivat jos ne eivät herättäisi paikkaan sidottuja tunnetiloja.. ei se onnistunut.

Myös oli hauskaa huomata näyttelyyn saapuneen henkilön ja taiteilijan välinen keskustelu jossa puhuttiin edellisestä näyttelystä hankitusta taulusta. Tatu pysäyttää keskustelun tiimoilta yhden tytön ja esittelee tämän taulun ostaneelle henkilölle "tää tyttö on siinä sun ostamassa taulussa".

Kolme työtä jäi erityisesti mieleen "Kaukomielet" - jossa oli pohjoisen vaellusmaisemaa toteutettu tavalla joka toi sankan sumun tai jopa hiekkamyrskyn mieleen. "B-Boy Stance" - tässä vaikutti nimivalinta ja aihe, sekä akryylimaalilla tehdyt korostukset epoksikerrostuman päälle ja sen upottaminen seuraavaan kerrokseen epoksia. Viimeisenä koko näyttelyn yhteen laittava työ "Peilitalossa", jota voisi pitää jonkinasteisena omakuvana nykyhetkestä. "Peilitalossa" on paperileikkaus-valo-installaatio jossa tunnelma ja näkymä vaihtuu katseluhetken mukaan, lisäksi se kuvaa veljeäni perheineen hauskassa tilanteessa jossa Unto, veljeni poika ei tietenkään katso kameran suuntaan.. vaikka kuinka on pyydetty. Niin tyypillistä ja samalla tosi siistiä. Toivoisin, että mulla ois enemmän rahaa säästössä niin ottaisin mielelläni ton Kaukomielityön seinälleni..

Niin hei joo, näyttely on Helsingin kaupungin taidemuseon Kluuvin galleriassa. Unioninkatu 28 B, sisäpiha ja 4. krs. Ajalla 24.10.-9.11.2008 ti-la 11-17 ja sunnuntaisin 11-16. Sieltä taidetta seinälle ;)

Pääsin eilen katsomaan Sauna-elokuvaa ennakkonäytökseen jossa tekijäkaarti oli läsnä. Elokuvan ohjaajan A-J Annilan alkupuheessa kerrottiin jo ettei elokuvassa näy tissejä. Tämä on suomalaiselle elokuvalle melkoinen meriitti, ja samalla varmistui ettei Markus Selinillä ole mitään tekemistä elokuvan kanssa.

Olin muutaman arvostelun elokuvasta lukenut, osa vertasi Tarkovskyyn.. City lehden Harri Närhi taas vertasi Blair Witch Projectiin... elokuvaan jossa ei ollut juonta. Harri Närhen mukaan elokuva ei voi olla kauhua jos se ei sijoitu nykypäivään. En nyt ihan käsittänyt ajatuksen kulkua. Tarkoittaako arvostelija, että kauhuelokuva on kertakäyttömateriaalia, joka ei toimi enää parin vuoden päästä. Arvostelun voit lukea tästä: http://www.city.fi/lehti/arvostelut/elokuvat/view.php?id=706 . En viitsi arvosteluun enempää puuttua spoilaamatta itse elokuvaa, mutta en jaa närhen näkemystä varsinkaan tuon tekstin perusteella.

Sauna on kauhuelokuva, muttei suoranaisesti sen bulkkimerkityksessä. Huomasin kuitenkin varsinkin elokuvan loppupuolella puristavani penkkiä rystyset valkoisina. Ville Virtasen roolisuoritus on esimerkillinen ja osoitus siitä, että Suomestakin löytyy tasokkaita näyttelijöitä. Myös Viktor Klimenko sulautuu rooliinsa, eikä ole tunnistettavissa näyttelijänä. Sen sijaan Tommi Erosen roolityö jo Jadesoturissa häiritsi totaalisella ilmeettömyydellään. Tommi Erosen näyttelystä on mahdoton seurata minkäännäköisiä tunnetiloja tai tilanteita. Saunassa se välillä häiritsi, välillä se sopi täydellisesti.

Myös puvustuksesta haluan hehkuttaa Ville Virtasen roolihahmolle luotua asukokonaisuutta. Elokuvan jälkeen siitä tuli mieleen Chaos Engine-pelin pappihahmo. Ehkä vähän yliammuttu vertaus, mutta samaa henkeä.

Kotimaisen elokuvatuotannon saralla kuitenkin se on harppaus eteenpäin, sivuaskel suuntaan jota on kaivattu. Väreineen, scoreineen ja näyttelijäsuorituksineen on poistuttu Tampereelta kohti tyylikästä.

Kiireinen viikko takana, ja flunssakin kolkuttelee joten saavutukset viikolle jäi vähäisiksi.

011. Ti - Sulkistreeni (60 min)
012. Ke - Jooga (120min)

Poikkeuksellisesti tehtiin fyysisesti normaalia rankempi joogatreeni ja treenattiin alussa vähän helppoja jumppaliikkeitä jotka liitty yhteen harjotukseen. Oli sinänsä rankkaa että edellisen päivän sulkiksesta oli lihakset aika kipeenä. Saattaapi olla et torstaiaamun tukkosuus yms. nuhaisuus jne. oli siitä ja kylmässä palloilusta.

Viime viikkokaan ei sujunut ihan niinkuin ois toivonu, kerkes kolme harjotusta tekemään:

008. Kuminauhatreenit (50 sisäkierto + 25 ulkokierto + 60 vetoliike)
009. Joogaharjoitukset (60 min + 30 min meditaatio)
010. Kuminauhatreenit (60 sisäkierto + 30 ulkokierto + 60 vetoliike)

Viimesen kuminauhatreenin kunniaks se saatanan kuminauha päätti mennä puoliks. No onneks se ei haitannu kokonaistreeniä ja sitä pystyy vielä käyttämään.

Viikko meni taas kauhiaa vauhtia ja muutenkin aika WTF-viikko ollut. Noi fyssarin suosittamat kuminauhatreenit jäi taas tältä viikolta, pitää tänään illalla vielä yrittää suorittaa.

Viikon touhuilut kuitenkin kerrytti juuri tuon minimimäärän treeniä eli:
4. Hyvin lempeä ohjattu joogaharjoitus (45 min)
5. Tunnin sulkapallotreeni, sparraajana S-Mies (60 min)
6. Kävelylenkki lähiseuduilla (40 min + 40 min).
7. Kuminauhatreenit (50 sisäkierto + 25 ulkokierto + 60 vetoliike)

Kävelylenkin reitti oli lyhyempi viimekertaisesta, mutta eipä kerinnyt tällä kertaa pitempää tekemään ja loppupuolella kerkesi olemaan sen verta nälkä, etten jaksanut lähteä pitemmän kautta tutkimaan lähiseutuja. Lenkin pituudeksi kertyi kuitenkin n. 7 km ja sopivasti puoliväliin osui kahvimaidon ja brunssitarpeiston noutaminen Nihtisillan ABC:lta. Reitti kulki Kilonrinteeltä Karamalmille, siitä Keraan ja Nihtisiltaan, josta Nuijalaan Kilon koulun vierustalle ja siitä hiekkateitä pitkin takaisin Kilon aseman kohdille ja kotiin. Hävettää myöntää, että olen asunut täällä jo yli kaksi vuotta ja alan vasta nyt löytämään mahtavia lenkkeilyreittejä. Toivottavasti saan jostain puhtia hölkkäykseen jotta kerkeisi katsomaan noita seutuja enemmänkin, tai jaksan jatkaa tätä kävelytutkiskeluharrastusta myös talven yli. Lähtösuuntia tästä Kilonrinteeltä on lukuisia ja kevyen liikenteen reittiopas on loistava apu uusien paikkojen tutkiskeluun.

Edit 21:39: Lisäsinpä vielä illan kuminauhatreenit tohon, jotta sai Bondit taululle. Pitäs pystyä pitää ne säännöllisempänä niin ehkä joskus opin pitää selkääni suorassa. Lisäsin sisäkiertoa ja ulkokiertoa yhden kierroksen, ja niin liikemäärät ovat tietenkin per käsi. Nyt lähden hakemaan mutsia lentokentältä.