IRC-Galleria

Pimeys laskeutuu,
taas katuvalot sammuu yksinää,
se kuvastaa hyvin mite ollaan kato yksin tääl,
ku korjataa satuvarastoo ja lyödää luukut kii.
Mut annan anteeksi;
Enhän mä nyt pienistä suuttusi.

Painan pään tyynyyn,
taas itken itteni uneen.
Nallekarhu kainalossa,
kunnes peikot toisin luulee.
Niin ne tulee,
pikkutytön musta tarina voi alkaa.
Aivan yksin pimeessä itkee lapsiparka.

Painajainen jatkuu eikä kukaan ole kuulolla.
Kyynelmeri vastaa tuhat suruu aamunhuudoilla.
Mitä muutosta tarvii tyttö pieni elääkseen,
vaikka antaa parhaansa vielki että eläis ees.