Muistatko vielä sen päivän sateisen ja kylmän?
Silloin tunsin itseni vangiksi homeisen tyrmän..
Mua sattui niin, miten toinen voi toiselle tehdä niin pahasti?
Luulin saavani tunteilleni vastauksen.. luulin että hän minua rakasti
Minulla ei ollut syytä, eikä tahtoa jatkaa
Tätä surun siivittämää matkaa
Tällä tiellä, jokainen askel sattuu enemmän
Toivoa aina vain vähemmän
Jatkoin silti, sinnittelin tässä tunteiden verkossa
En vain tajunnut, että sinähän olit edessäni
Siinä hetkessä, onnellisuuteni oli sinussa
Kiiltävien silmiesi kautta näin oikean minäni
Sä ansaitset kenet vaan haluat
Mut jos oikeasti mut vaan haluat
Olen täällä, pidän sun kädestä kiinni, pysyn vierelläsi
En haluaisikaan mitään muuta, kuin olla lähelläsi
Öisin oot mun unissa
Päivisin mun haaveissa
Iltaisin kauniissa kuvissa
Aamuisin ujoissa katseissa
Kolmella sanalla en voi kuvata tunteitani
Eikä nämäkään rivit lievitä tuskaani
Kokonainen säkeistö kyyneleitä ei saa turtumaan
Kertosäekkään ei voi sitä muuttaa
Oot mun unelma, sut haluun aina uudestaan
Aina uudestaan
Aina uudestaan
Aina vain uudestaan..