Puolivuosisataa on kulkenut
Toinen toistaan odottanut
Koetellut on elämän karikot
silti aina jotenkin selvinnyt
Huoli toistaan saattanut
Suru yksin seuranaan
Ainoa kuva jo maatunut
Ilman muistoa ainoaa
elämää hän jatkaa saa
Meni hetki, meni toinenkin
Kevät saapui sittenkin
Kurkistaa olohuoneen ikkunasta
Viimeksi muistutti hän vielä lasta
Nyt on väri hameen muuttunut
jotain elämästä uupunut
Juokse vain
Syliin rakkaimpain
Ikuista aikaa
tunteiden taikaa
Kun vihdoin kokea saa
ne vanhat tunteet uudelleen
"Jäisit tänne yöksi?
Ikävöinyt olen yöt ja aamut"
"En voi, aika täytyy muuttaa työksi
Toivottavasti katosivat ikävän naarmut"
Koko yön uudestaan
elää saa yksinään
Kohta aamu sarastaa
muttei hänestä ole mihinkään
Kyyneleitä silmissään
peittyy huoneen hämärään
Eikä enää milloinkaan
häntä nähdä saa
Mutta taas yksi muisto mielessään
jälleen pystyy hengittää