jos voisin sanoin inhimillisin vapauttaa ilmoille
kaiken sen, mitä tunnen sisälläin
jos voisin kertoa totuuden ilman valhetta
tai vain valehdella uskottavasti
ei sanat kertovat ole minua varten
vain pakollisen kommunikaation lähde
ei mielipiteet ihmisten edes kiinnosta
ette ymmärtää voi hetkeäkään tästä piinasta
viattomuus, joka edelleen kiiluu silmissäni
on jo pitkällä, lentää pois sielustani
tahdon vain olla, elää, maatua pois
jos vain se totta olla vois
ensi kerran moneen vuoteen
petasin itse oman vuoteen
öisin olen oma itseni, omissa haaveissani
mieleni unelmoiva, yksi ainoista aarteistani
rannalla meren uinuvan
näen itseni keinuvan
olen pieni poika, tietämätön kaikesta pahasta
hymyilen, olen onnellinen
en todellakaan tiedä tulavaisuudesta
kotitalon metsä minut kutsuu leikkiin viimeiseen
olen sitten kasvanut, tarvitsen voimaa huomiseen
maailma on sitten erilainen aivan
ainut keino sitä paeta
on mielikuvitukseni laaja taival
helpommin painun omaan maailmaan pehmeään
kuin lausun totuuksia tähän maailmaan pimeään