Äänettömyyden kohtaan
Joka ikinen aamu
se minua harhaan johtaa
Saavu Talvisielu, saavu
Minut luoksesi ohjaa
Jokainen päivä
kahlaan uudelleen
läpi mustien hankien
Se ilot poistaa
ja surut toistaa
Kengät kastuu
ja pimeys saapuu
Hiljaisen kaupungin melu
Pidättää luonaan iltaisin
Silta hiljaisin, ei päästä pois
Jos tähän penkille nukahtaa vois
Ehkä heräisin maailmaan lämpimään
Kuitenkin uuteen päivään saavutaan
Järvet jäässä, puut peittyneet lumeen
Talvisielusta montaa tarinaa kerrotaan
Voisinpa kaatua hellään uneen