Kaukana mäen päällä aurinko paistaa
On puu, joka vielä juuri ja juuri loistaa auringon valossa
Puun oksalla seitsemän lintua rivissä
Peilin kautta säde auringon taittaa
silmiini se häikäisee, ei se haittaa
Kaukaa kotoa, lähempänä tulevaa
Kävelen siltaa huojuvaa
Ennen oli lyhyempi matka
Edessäin vielä isompi mutka
Kerran sain lahjan korvaamattoman
Näin ihmisen lahjomattoman
Nyt ajasta on revitty sivut
kuten päiväkirjastani minut
Maailman kaunein kertomus
nyt sitä varjostaa pettymys
kaikkea elävää ja tuntevaa
kaikki ne hetket tuulemaan
Yksi on vahvempi, kuin muut
eikä todellakaan väärät suut
Näen vihdoin maailmani
Odottaen vain kohtaa,
jossa se vahvistuu tai katkeaa
Queen and King
Näin näkisin
kunnes linnut lentäisi pois
ja aurinko laskenut ois
Sittemmin se on koittanut:
Aikani on loppunut