Eikö tää ikinä lopu.Nyt lähti Jussin porukoitten koira, vanhahan se oli ja tiesin että se olis syksyllä varmasti lähtenyt muutenkin.Mutta nyt kun se tuli niin äkkiä pisti miettimään taas tätä elämänmenoa.Ehdin kuitenkin asua sen koiran kanssa yli 2½ vuotta ja kun muutettiin pois kävin silti vielä joskus sitä lenkittämässä ja tulihan sitä monta kertaa viikossa nähtyä, aina kun siellä käytiin.
Ja muistan kun Ella ekaa kertaa hyväksy miut lähelleen.Se kun oli vähän epäystävällinen vieraille...Kerran tuli vaan miun syliin uinumaan ja siitä lähtien sain väännellä sitä melkein miten vain, enemmän kun Jussi.Ja muistan jos miuta vitutti kävin hakemassa koiran ja totesin olevinaan arvokkaasti ja viileesti että "mie lähen lenkille, YKSIN". Ja aina olo oli parempi lenkin jälkeen...
Sillon aamulla tuli äkkilähtö kun Jussin äiti soitti että nyt ei oo koira kunnossa.Myö ajettiin tuhatta ja sataa Lappeenrantaan..Päivystävälle eläinlääkärille koittivat soittaa kun oli viikonloppu(tapahtui lauantaina) , mutta eläinlääkäri oli jossain tekemässä keikkaa ja lupas soittaa illalla vasta seittemän jälkeen.Ei koira sinne asti enää jaksanut vaan lopetti itse hengittämisen.Esitti urheaa loppuun asti, jaksoi tuskasta huolimatta nostaa päätään ja katsoa silmiin.Ihan kuin sanoakseen että ei pidä murehtia ja taisteli kovasti niin kauan kun joku oli vierellä.Jussi poistui vajaaksi kymmeneksi minuutiksi koiran viereltä ja oli sillä väli lähtenyt..
Rakashan tuo pieni kaunis karvakasa oli..Ja sillä oli niin mahtava persoona.
Viimeinen leposija on Jussin vanhempien pihalla ja siihen istutettiin kirsikkapuu.
Kirskikkapuun kukat on maailman kauneimpia...
As strong as you were, tender you go.
I'm watching you breathing for the last time.
A song for your heart, but when it is quiet,
I know what it means and I'll carry you home.
I'll carry you home.
http://www.youtube.com/watch?v=-c4-M6WNCH8