Anna mulle sanat siihen, mitä en itse osaa sanoa
Sillä tavalla hellästi, etteivät kyyneleet kylmää
Ei mikään etäisyys, eivät nämä hauraat päivät
Kun suru painaa sormen huulille
Sen kalpeat kasvot ja laskeutuneet varjot
vaientavat keskipäivän hälyn
Ja minä kaipaan
Nyt ja myöhemmin
Enkä osaa ymmärtää sitä tapaa
jolla et minua enää katso
nyt kun olet poissa.
Auringonlaskussa ajattelen yhä sinua.