Antaa periksi maailmalle, mielettömyydelle
ja kuiskaa hiljaa rakastavansa toista
Unohtaakseen ajan ja paikan
sekuntien hauraat värähdykset
jostakin etäältä.
Eikä etäisyys helpota kipua
Ei jäädytä tunteita, kadota epätoivoa
Kun tunnustettavaa on enemmän
kuin sanoja sitä kertomaan
Ja eilisen pelko, fiksulla tavallaan hyisen armoton, ylpeä,
ei unohdu, ei anna periksi
ja musertaa
jättäen värillisen mustavalkoiseksi.
On vaikea myöntää pelkäävänsä tunteitaan,
pelkäävänsä joutuvansa taas katumaan
ja unohtamaan itsensä tähän.
Jos vain katsoisit silmiin ja ymmärtäisit.