Tartun kiinni aikaan
repii itsensä irti
ei pysähdy, ei odota
Hiljaisuuskin itseään sanoiksi pukee
tässä huoneessa
jossa istun yksin
tänään,
ikävöiden
Ja välitän
ja rakastan
Polvistun tunteideni edessä
Niin paljon on sanottavaa
Ja vain tyhjät seinät kuuntelemassa
Eikä todellisuus minua voisi koskaan kumartaa.