Vanha 37 oli viimeistä kertaa näyttelyssä. Kun kiireet helpottaa, vaunu puretaan, alusta otetaan talteen ja vaunusta tehdään vitriiniversio. Valmistuessaan v -93 tämä vaunu tais olla ensimmäinen, jossa uudesta asti oli toimiva, jousitettu byygeli. Tuolloin oli kova pula alustoista, ja asensin tähän Pikon alustan. Sen akseliväli oli pidennetty 37 milliin, niin että vain takimmainen akseli veti. Tästä oli seurauksena, että Pikon muutenkin heikko vetokyky väheni puoleen, ja vaunu ei meinannut kulkea mihinkään. Muutin akselivälin takaisin alkuperäiseen 30 milliin, jolloin etuakseli oli 7 milliä liian takana. Tällä virityksellä kitkuteltiin sitten monissa näyttelyissäkin, kunnes kesällä -97 sain laitettua tähän Märklinin 3090-alustan. Sen tyyppisen alustan raitiovaunukäyttöön muuttamisessa on monia erinomaisen suuria hankaluuksia, niin että teknisistä rakenteista tulee kovin kriittisiä. Tällainen alusta 37:ssä oli kuitenkin näihin päiviin asti, ja vaunulla ajettiin kymmenissä näyttelyissä vuosien mittaan. Eräs helsinkiläinen ratikkaharrastaja haluaa tämän vaunun vitriiniversiona sen takia, kun sen esikuva rakennettiin sodan loppuvaiheessa v 1944 ankaran materiaalipulan vallitessa.
