Nyt on jo ilta.
Eilen oli hyvä päivä. Aurinko peilasi itseään vedenpinnasta ja jalkojen jäljet jäivät taakse. Aika oli vain ulottuvuus, se kulki omia teitään. Unet olivat todellisuutta ja todellisuus oli vain unta. Kiedoin huivin tiukalle kaulalleni. En jaksanut solmia kenkiäni rusetein, seinät pitivät huolta etten kaatuisi. Aurinko oli laskeutunut Jäämeren taakse ja kohta se nousisi uudestaan katon harjan yli. Alikulkutunnelin juurelta huusin hei.
En voinut miettiä muuta kuin täydellisyyttä, joka oli kohta ohi. Makasin ja mietin voiko aikaa pysäyttää. Kilpikonnankuoreni on hajoamaisillaan ja kilpikonnaniho näkyy jo. Olen avautunut ja tunnen olevani vapaa. Olin hetken mukavasti turta, mutta hetki ei kestä ikuisesti.
Joskus minä katoan, ja sinä kysyt minulta missä olen.
Nyt on jo aamu.