Sain tänään kahdesti äidin itkemään. Lehdessä oli ilmoitus enkelikristallikurssista! Kiinnostuin siitä ja kerroin äidille. Hän sanoi, ei ne liity kristinuskon enkeleihin. Sanoin, ei se haittaa, en kuulu enää kirkkoon. Hän alkoi itkemään ja sanoi, että on epäonnistunut minun kasvatuksessani. Ja minun elämäni ydin on hukassa. En tunne kristinuskon perussanomaa. Sanoin, että luonto on jumalani ja uskon enkeleihin, keijuihin ja menninkäisiin. Oletko muka joskus nähnyt keijuja ja menninkäisiä, hän kysyi? En, mutta uskon niihin. Oletko sinä nähnyt jumalaasi?
Toisen kerran sain kyyneliin, kun sanoin, ettei me enää niin vakavasti seurustella. Miksi? Onko sinulle joku toinen mies? Ei ole, ei vaan olla.