IRC-Galleria

Sain tänään kahdesti äidin itkemään. Lehdessä oli ilmoitus enkelikristallikurssista! Kiinnostuin siitä ja kerroin äidille. Hän sanoi, ei ne liity kristinuskon enkeleihin. Sanoin, ei se haittaa, en kuulu enää kirkkoon. Hän alkoi itkemään ja sanoi, että on epäonnistunut minun kasvatuksessani. Ja minun elämäni ydin on hukassa. En tunne kristinuskon perussanomaa. Sanoin, että luonto on jumalani ja uskon enkeleihin, keijuihin ja menninkäisiin. Oletko muka joskus nähnyt keijuja ja menninkäisiä, hän kysyi? En, mutta uskon niihin. Oletko sinä nähnyt jumalaasi?

Toisen kerran sain kyyneliin, kun sanoin, ettei me enää niin vakavasti seurustella. Miksi? Onko sinulle joku toinen mies? Ei ole, ei vaan olla.

08.02.2009 01:54 <Haniza>
Hemmetti, vasta tänään tajusin sen.... että oon aina valittanut, että mun miehet ei pysty ja halua sitoutumaan... mutta hitto.. mä se olen joka ei pysty! :D Olen niin epävarma näköjään itseni ja kaiken muun suhteen, että haahuilen ees taas ilman mitään päämäärää etsien itseäni. Mutta nyt.. haahuilen aivan rauhassa ilman mitään sitoutumisia! :D Pitkästä aikaa, tänä iltana tunsin saavuttavani jonkinlaisen tasapainon minun ja maailmani välillä, jeij!! :D Mun ei tuu usein valvottua myöhään.... mutta nyt on tosi kiva, kun on niin kiva fiilis kaikesta... muttei oikeestaan mistään... :)

Mun unessa oli semmoinen tosi iso valkoinen koira. Se oli todella ihana. lämmin ja suojeleva. Semmoisen tahtoisin!

Oho! Oikeesti kohta on jo helmikuu, enkä ole saanut aikaiseksi kirjoitettua tänne edes lupauksia uudelle vuodelle! No olin uuden vuoden vietossa Frantsilan Hyvän olon keskuksessa... Lähdin sinne vähän yllättäin ja jäin vielä ekstra päiväksi tekemään talkoita... Kaikki on vaan menny niin nopeesti vuoden vaihteen jälkeen, ettei oikeesti perässä pysy.

Yhden lupauksen tein. Heitettiin Frantsilassa puukeppejä nuotioon. Jokainen toivoi samalla jotain uudelle vuodelle.. joka oli kuin myös lupaus samalla. Kun heitin kepin, niin lupasin seurata omaa sydäntäni, omaa sisäistä ääntä kuunnellen ja tehden päätöksiä ja muutoksia, vaikka ne olisivatkin vaikeita.

Olen sen jo tiennyt pitkään, mutta asia on vaan vahvistunut muutaman kuukauden aikana, että muutos on tulossa. En voi elää näin tässä tilanteessa, kun jossain jokin tuntematon seikkailu minua odottaa...

Viikko sitten otin ensimmäisen harppauksen kohti uutta tuntematonta. Nyt olen vapaa. Mikään ei minua enää pidättele. Kunhan tästä hieman tokenen ja voimistun, niin täältä tullaan!

Aloitin eilen paaston, ilman että olin suunnitellut aloittavani sitä.... Eilen oli muutenkin hyvin mykistävä ja merkityksellinen päivä. Kävin jalkahieronnassa ja enkelienergiahoitajalla... Minulle avautui taas uusia tasoja maailmasta ja itsestäni.

Tai ulos harmaasta? hmmm.... :)

Tunnen sen taas. Tiedän mitä haluan, mutten miten sen saan.

Kaikenlaista outoa. Tarkkailen maailmaa ulkopuolisena. Pohdin. Ehkä joskus.

Jeeh,

vieläkään ei oo nälkä, eikä edes tee mieli ruokaa! Juomaa on kyllä tullu litkittyä: yrttiteesekoituksia, kamomillaa, nokkosta, luomuporkkana-appelsiinimehua, perunasipulivalkosipulilientä..

Seuraavaksi pitää varmaan laittaa inkivääri- ja lakritsinjuuriteetä! :)

Suosittelen kokeilemaan.

p.s. suolen huuhtelu ;)

Laitan tänne reseptin myöhemmin