IRC-Galleria

Kun huomaa välittävänsä aivan turhaan,
tuntuu kuin kiviä putoisi niskaan
ja sylkisi tulta, kun huutaa
kallion reunalla kurkku suorana:

"MIKSI AINA MINÄ!?"

Elämä ei ole reilua, ihmiset ovat
katalia ja sinä olet helvetin
tyhmä, kun et oppinut sitä
vielä tälläkään kertaa.

Sanoo ääni pään sisässä, joka
saa luulemaan itseään hulluksi,

mutta ei, ei se sitä ole se on
vain se ääni, joka saa taas
kerran itselleen lupaamaan:

"KOSKAAN EN TAHDO ENÄÄ LUOTTAA,
ENKÄ RAKASTAA."

Silmät painavat aivan liikaa
pienen tytön kannateltaviksi.

Siksi on aika kiveä vasten
painaa tää pää ja vihdoin
käydä taas uneen matkaamaan
kyynelsilmin kulkemaan.

~~~~

Palaathan taas aamukasteen tullen
toivottamaan onnea siihen kokeeseen,
joka jännitti minua eniten tässä
elämän koulussa.

Älä unohda, että minun oli vaikeaa
selviytyä siitä hengissä, kun
taas lähdit ja jätit minut
ypö yksin painiskelemaan
tämän maailman kanssa.

Sano vielä kerran, että rakastat,
jotta voin uskoa sen todeksi ja
antaa itselleni luvan olla
vihdoin onnellinen.


Aamun ensimmäisillä tunneilla voi huomata sanan painavan rakkauden.

~~~~~

Älä koskaan unohda
pyydät katkerasti
kyyneliä tippuvine
silminesi.

Sinua pelottaa ja
minua vain surettaa,
kun elämä ei voi
antaa sinulle sitä
oikeaa.

Kunpa vain
ymmärtäisit ettei
ketään voi omistaa,

niin silloin kaikki
voisi olla helpompaa

~~~~~

Älä kutsu minua kultaiseksi
saatika sitten rakkaaksesi,
kun et tarkoita sanojasi.

Älä pelkää puolestani tai
suutele kaulaani,
kun tiedät, minun pitävän
kosketuksistasi.

Älä huoli tottakai minä ymmärrän
niin kun aina ennenkin,
ettet vain halua rakkauttani.

~~~~~

Lisäisitkö tänään taas vähän
lisää suolaa haavoihini.

Repisitkö vielä vähän minun
sydäntäni lisää riekaleiksi,

jotta näkisit kuinka paljon
minuun koskee tämä
epätietoisuudessa
eläminen

~~~~~

On täysikuu, enkä saa unta.
On niin kaunista ja sataa lunta.
Lähden ulos hiljaa hiljaa hiipien,
ettei kukaan herää.

Astun ulos ovesta.
Kävelen pitkin pimeää tietä,
vain kuu valaisee taivaalta.

Kävelen, kävelen ja kävelen,
niin kauan, että jalkani vasyvät.
Istun kivelle ja nään edessäni
kaupungin valot.

Rupean makaamaan ja suljen hetkeksi silmäni.
Silloin sinä yht´äkkiä oletkin siinä.
Vieressäni ja pidät kädestäni kiinni.
Sanot hiljaa: "En jätä sinua milloinkaan yksin."
Tulet ihan viereeni, silität poskeltani itkemäni
kyyneleet ja suutelet minua.

Sanasi saavat huoleni ja pelkoni katoamaan taivaan tuuliin,
sillä tiedän, että sinä olet siinä.

~~~~~

Mitä ristiriitaisia tunteita ?

Minullako ?

No ei kait ..