IRC-Galleria

Jos saisin yhden toiveen
Sen tuuleen kuiskaisin
Jos voisin vuoret siirtää
Niin kuitenkin
Hiljaa nimes lausuisin

Jos saisin yhden toiveen
Todeksi kirjoittaa
Sielusi silmät avaisin
Katsomaan
Miten paljon tunnenkaan

Kunnes sinut viimein saan
Synnyn luonas uudestaan
Mä tahdon sua rakastaa
Kunnes sinut viimein saan
Itkee taivaat tuhkaa
Ja sydän huutaa kaipuutaan

Tän kaiken yksin kannan
En saa sua uskomaan
Mä läpi virheittesi nään
Siihen jään
Vielä joskus ymmärrät


Olisin siinä silloin kun kaikki muu katoaa
Voisin sydämesi jään sulattaa
Voisin sydämesi jään sulattaa

~~~~~

Tiedän, että en ole ainut jolle tällä tavalla käy
Että toinen on lähellä aivan, sitten häntä ei enää näy
Nyt on vuoteeni liian suuri, niin jäätävän kylmäkin
Ja sydäntä ympäröi muuri, kiveäkin lujemmin

Tänä yönä marmoritaivas, kaartuu kattona ylle maan,
Kuunvalon ja pilvien leikki, sitä katsella nyt yksin saan.

Tuo hajonnut marmoritaivas, valuu huoneeseen valtoimenaan
Olet poissa viereltäni, muttet sydämestäin milloinkaan

Tunnen yhä kätesi painon ja voin kuulla äänesikin
Ja jos suljen hetkeksi silmät, on kuin kanssas taas olisin
Vaan kun katson nään aution huoneen ja kätes on peitto vaan
Nää harhat kuin viiniä juoneen, sua saa taas kutsumaan

Tämä ikävä on sellainen, että tällaista kokenut ole en
Se on syvä ja jotenkin lopullinen
Se painaa ja sattuu ja kuristaa, mutta kenties joskus on helpompaa