Haluaisi taas luottaa hän ihmisiin.
Katsoa silmiin vieraisiin
Ilman että tarvitsisi päätään kääntää pois,
Paeta valheisiin.
Yrittää taas olla iloinen
Ja luottaa, olla ihminen,
Mutta teot heidän aina palaa mieleen,
muistot, rumat sanat,
Kaikki mikä teki hänelle pahaa.
Luottaa hetken toiseen,
Kunnes naurun sen taas kuulee.
Aina kaiken väärin tekee,
Ja yksin itkee.
Yrittää taas olla iloinen...
Muistot liian elävänä mieleen palaa,
Ihmiset, jotka eivät halunneet muuta kuin satuttaa.
Silmiin palaa katse lapsen eksyneen.
Etsien paikkaa,
Jonne rauhassa sais nukahtaa.