IRC-Galleria

Katselen taas vanhaa
valokuvaa,
voisiko yhtään
enempää taas muistuttaa?
Siihen on painautunut sormenjälki,
ja kyyneleet rakkaudesta.
Taas syksyn tullessa,
minä muistan
meidät sinut,
vaikka yritän olla muistamatta,
kylmä lokakuu tekee tuloaan,
muistot painuvat minuun
taas lujemmin.
Yritän olla vahva.
Sinun hymysi,
minun hymysi.
(=onnellisuus.)
Yritän kääntää katseeni
pois kuvasta,
sinusta.
Joka muistuttaa niin paljon,
sinusta, meistä.
Muistatko sinä?
Vai oletko jo
pyyhkinyt pois
kuvamme mielestäsi,
repinyt heittäen roskikseen,
yhteiset muistot?
kerro minulle!


Mulla on ikävä lokakuu.

~~~~

Olin vain


pieni tyttö,
joka katsoi
sinisilmin kohti
taivasta,
uskoi jokaiseen
valheeseen,
jokaiseen pieneen
unelmaan,
jotka eivät toteudu kuitenkaan.
Olin vain pieni tyttö,
joka uskoi
syvästi rakkauteen,
jota ei
koskaan ollutkaan.
Olin vain pieni tyttö,
jonka arvo oli
olla nukke,
hauras pieni lelu,
joka rikkoutuisi
milloin tahansa.

Minä olin sinun pikku tyttösi,
jolla leikit,
kun tahdoit.


mm. rakkaus on sokeaa.

~~~~

Olen
talven ensimmäinen hiutale..

Suutelen
sua viileydelläni..

Sulan
pisaraksi kaulallesi..

Hyväilen kulkeissani..

Olen
lämmin henkäys pakkassäässä..

puhun
korvaasi helliä sanoja

kauniita muistoja rakkauden,

lämpimiä ajatuksia luoden..

Olen
se alaston puu

johon kuura
ripustaa timanttinsa näytille..

toivottaen talven tervetulleeksi,
valkeaa huntua ootellen..

Kaikkea tätä olen..
ja enemmänkin

ja toivon,
että huomaisit minut

ennen kuin taas kevät saa..

~~~~

EN USKO !

En usko kliinisiin lauseisiin,
en kyyneliin,
tai unelmiin,
jotka murskautuu kuitenkin.
En usko helvettiin,
tai saatanaan.
En näihin kliinisiin lauseisiin,
joita niin usein lausuttiin,
tarkoittamatta kuitenkaan.
Tuskin edes silmiin katsottiin,
kun unelmoitiin,
kun tätä maailmaa rakastettiin,
lupauksia vannottiin.

Enää en usko, vaikka haluisin niin..