IRC-Galleria

'Kirjoitan turhuutta,
toisinaan verta hyytävää kurjuutta.

Kirjoitan tuskasta ja kivusta,
ahdistuksesta ja surusta,
katkeruudesta ja riistosta,
yksinäisyydestä ja hulluudesta.

Toistan ja toistan itseäni.

Miksi?

Siksi,
että tässä olen minä..'

'Mä kävelen kadulla,
turhaan yrität saada mua,
kun mun täydellisyys ei edes huomaa sua,
yrität juosta mua kiinni,
mutten edes huomioi sua,
olen liian hyvä sulle,
ja niin toisin sanoen,
oot aivan paska mulle.'

'Vihaan valheita joita suustani tulee,
valehtelin itselleni uskovani rakkautteen,
ehkä se pitikin paikkansa,
mutta rakkaus ei pitänyt.
Syljen vasten rakkauden kasvoja,
petturi mikä petturi,
tästä lähdin sodin rakkautta vastaan,
rakkautta ja sen petollisuutta,
rakkautta ja sen valheellisuutta.

Oksennan päälleni kaikki lauseet,
lauseet jotka liittyivät rakkautteen,
nyt ymmärän sen,
että rakkaus osaa vain satuttaa,
satuttaa ja repiä sirpaleiksi,
vihaan sanaa rakkaus yhtä paljon kuin vihaan sanaa helvetti.

Värisen inhosta kuullessani rakkaudesta,
vihaan rakkautta,
vihaan ihastumista,
ethän siis tule tyrkyttämään saastaisia,
heikkoja tunteita vasten kasvojani,
muuten saat kivun kynnet osaksesi,
vaikka toivoin paljon niin,
ei minua luotukkaan rakkautta jakamaan,
vain ja ainoastaan tuota tunnetta vihaamaan.'

'Olen virhe,
elämäni suurin virhe
olen minä.
Virheellisyys oli valhe,
virustorjuntani ei toiminut,
koska olen virhe.

Olen elämäsi suurin virhe,
täydellinen virhe aivoihisi kirjoitettuna.

Olen virhe tässä maailmassa,
olen virheellinen ohjelma
koko täydellisyydessä.

Olen näkyvin epäkohta,
ainoa hyväpuoleni on,
että olen käyttäjäystävällinen'

'Olen kuollut,
kuollut pois itsestäni,
olen jättänyt suurimman osan itsestäni matkan varrelle,
ja tämä suurin osa minusta oli rakkaus.

Rakkaus olikin pettävä voima,
turhaan pistävä,
miksi haavoittaa enää verille itseään,
kun voin sotiakin sitä vastaan.

En jaksa enään toivoa,
en uskalla enään mitään kellekkään luvata,
ei minusta ole tähän elämään,
ettekö ole jo huomanneet?

Olen turha luontokappale,
katkeran suloinen sellainen,
poistin itsestäni tunteen kauniin ja suojaisan,
nimeltään rakkaus turvaisa.

En enään koskaan kellekkään anna itseäni,
en enään koskaan luovuta sydäntäni kellekkään,
se on jo tarpeeksi hajalla,
niin moni sirpaleista muuttunut jääksi,
jota ei voi sulattaa.

Ymmäräthän miksi en voi koskaan enää rakastaa?'

~*taidan olla sodassa rakkautta ja itseäni vastaan*~

Tahtoisin sen tunnustaa
kukaan ei oo yhtä tärkeä
tätä yötä kun kanssasi kuljen
uskalla en liikahtaa
enkä lumousta särkeä
kaiken muun tästä huoneesta suljen


Iho muistaa jokaisen kosketuksen
mieli noiden sanojen merkityksen
sydän viimein ymmärtää kaipauksen
ja niistä jokainen tahtoo lisää


Hento kuiskaus pimeässä
se pyytää viereeni vielä jää
hyvä on hiljaa olla tässä
mennyttä en luonas enää nää
syliisi unohdun
ihoosi painaudun
hetkiseen tarraudun
ja pienet toiveet toteutuu

Pimeys yön sakenee
tulet lähemmäksi minua
väkevämmin kuin ikinä elän
pelkoni pois pakenee
riittää kun vain katson sinua
silloin menneelle voin kääntää selän

Jouduin ostamaan uuden puhelimen, meni särki entinen..

Niin minulla ei oo kenenkään numeroo.. :D

Että en oo suuttunu enkä mittään, minä en vaan pysty soittamaan =D

että saa laittaa numeroita.... :)

..ja soitella ;)

vituttaako ?

Kohtalo antoi meidän hetken aikaa
Toisiamme rakastaa
Mutta kun aika koittaa
Niin sua seuraan
Missä lienee kuljetkaan


Piirrä mulle tähtikartta taivaan
Niin löydän läpi tämän varjojen maan
Sun luokse rakkain en voi sua unohtaa
Eikä kuolema voi meitä erottaa

Joskus kun muisto susta painaa liikaa
Ja elämä on taakka harteilla
Niin katson ikkunasta yöhön hiljaa
Pysyttelen valveilla


Tiedän et seuraat mua
Siellä kaukana jossain
Missä sä oot
Tiedät et kaipaan sua
Siellä kaukana jossain
Odota mua

Piirrä mulle tähtikartta taivaan
Niin löydän läpi tämän varjojen maan


Eikä kuolema voi meitä erottaa.


~*~*~*~

awwww, hemppistä :')

~*muistot sattuu eniten*~

Hmm m..

Pitäs keksiä lauluja..

Tännään tai huomenna kokkeillaan levyttääää ^^' hih..

mennee ihan vituiks kuitenkin.. :D

mutta nooh..

katsellaan ja kuunnellaan =D

Irina - Älä riko kaavaa

Monesti sanoo rakkaus
Tarkoittamatta kuitenkaan.
Eihän se ollut tarkoitus,
Mut asiat muuttaa muotoaan.
Kiinni tottumukseen ja tilanteeseen,
Jonka oon hyväksynyt, koska
Ei voimat riitä muuttaa.

Mä tiedän, kierrän totuutta,
Mut teen sen suojellakseni sua.
Oon pahoillani, usko mua,
Mutten tiedä, kumman puolesta.
Kiinni kuvitelmiin ja odotuksiin,
Jotka on nousseet niin korkeelle,
Ettei mitenkään voi täyttää.

Meille uskoteltiin: Parempi sun on niin,
Että valintasi teet ja naulaat sen kii.
Älä riko kaavaa, älä näytä haavaa.
Pure kiinni hampaat, laske jalat maahan
Hetkeksi taas, pian helpottaa.
Tuut järkiisi taas ja annat vaan olla.

Olen väsynyt niin näihin oletuksiin,
Jotka olevinaan on valettuna betoniin.
Ne ei jätä rauhaan, korvissani pauhaa,
Kunnes tajuan taas: turtumus on helpompaa
Hetkeksi taas.

~*~*~*~

Kaija Koo - Kylmät kyyneleet

Maa, peittyi yöllä valkeaan,
Enkä unta saa
Vaikka ensi kertaa,
En huolta jaksa siitä kantaa
Rakastatko mua sä paljonkaan.
Et mua huomaa,
Jos en pidä ääntä itsestäin,
Olen kuin ilmaa,
Mitä jos se loppuu yllättäin,
Ja mä mietin, vaikket mua sä huomaa
Niin kumpaa meistä ei ole olemassakaan


Silmissäs vain on kylmät kyyneleet,
Näen sun syväjäätyneen,
Ei tunto palaa,
Pääsen uniis salaa ja katoan jälleen
Takavasemmalla tunnet sen,
Olit joskus oikea ihminen
Jää vain kylmät kyyneleet

Sä tahdoit säkenöivän enkelin taivaisen
Aion olla tästä eteenpäinkin maan hiljainen
Sä et oo kovin vahva mutta
En oo sitä vaatinutkaan

Maa peittyi yöllä valkeaan
Kehoas rakastella saan
Mutta missä sinä oletkaan
Me siihen pian kaadutaan
Jos et pysty rakastamaan itseäsi ollenkaan

Kadotit kaiken mikä oli pyhää
Vanhoilla säädöillä päivästä päivään mennään
Maa peittyy valkeaan yksin oon kahdestaan
Mutta mulla sentään vielä virtaa oikeat ja kuumat kyyneleet

Silmissäs vain on kylmät kyyneleet
Poskilles tiivistyneet
Ei niissä suolaa ole ei ne kirvele ei ne vapaasti juokse
Sä laitat kahvin tippumaan vaikka näet tavaroitani pakkaan
On mulla kuumat kyyneleet

" Aurinko kun päätti retken,
siskoistaan jäi jälkeen hetken
päivänsäde viimeinen. "



Se tapahtuu vain kerran,
kun löytää sen oikealta tuntuvan,
rakkaan.
Kuin päivänsäde
ja menninkäinen

~hekin kohtaavat loppunsa~



Eräänä päivänä,
vain kerran elämässä.
Menninkäinen kutsuu
päivänsäteen luokseen.
Heillä on hauskaa koko päivän.

~Kaikki hauskahan päättyy~



Ilta koittaa.
Aurinko kutsuu lastaan
takaisin valoon.
Päivänsäde lankeaa,
katse kohtaa menninkäisen.
Silmät kostuvat pisaroihin,
jotka yhtyvät sammaleeseen.
Lämpö karkaa,
maailma onkin synkkä.
Mutta lapset tietävät:

~He tapaavat vielä.~



" Niin lähti kaunis päivänsäde, mutta vieläkin,
kun menninkäinen öisin tallustaa,
hän miettii, miksi toinen täällä valon lapsi on
ja toinen yötä rakastaa. "

~*~*~*~

Silloin joskus..

Päätäni särkee,
mutten aio avata silmiäni.
Valo pursuaa silmäluomieni läpi,
ryömin takaisin peiton alle.

Kuvittelen näkeväni sinut
täällä minun peitonalaisessa maailmassani.
Sinut, jota tahdon rakastaa.

Mutta joku vei sinut pois,
elämä erotti meidät.
Vai olinko se sittenkin minä?

Sinä sanoit , että intän aina vastaan.
Ärsytän sinua, koska et halua että haaskaan aikaasi valittamalla turhista asioista.
Vaikka minä halusin vain huomiosi pois muista. Halusin, että ajattelet minua.

Yksinäisyyden puuska heittää minun ajatukseni pois sinusta. Et olekaan peittoni alla. Etkä koskaan tule olemaankaan, emmehän me enää puhu toisillemme.

Toivottavasti tunsit jotain silloin joskus.

~*~*~*~*~

Tämän päivän viisaus ...

"Biologinen kello, eli joku sisäinen kukko?"

.. olen minä niin fiksu ! =D

Jep.

Karttula here i come ! :)

Eikkäs, kohta lähen töistä ja kurvailen opelixilla hakemaan tuuzmon<3 ja sit lähetään
kurvailemaan karttulaan, mummon synttäreille.

hmm.

..nyt ei vaan sytytä.

ei sitte mikään.

Pää yhtä tyhjä kuin tänä aamuna auton tankki.

..hmph..