IRC-Galleria

Miestuttava ehdotti kiertoilmaisuin seksin harrastamista. Vastasin ettemme tule harrastamaan ikinä seksiä. Minulle langetettiin itsekeskeisen tuomia. Nykyajan valtakulttuurin nainenko on itsekeskeinen tiedostaessaan että hänellä on tärkeämpää tekemistä kuin puutettaan määkivien pukkien oikkujen täyttäminen? Tekeekö itsensä arvomainen, omien toiveiden kunnioittaminen ja omista seksuaalisissa arvoissa pitäminen itsekeskeiseksi lehmäksi? Meillä on aina ollut oikeus sanoa ”EI!”, muttemme ole aina myöntäneet oikeuksiamme.

Jotkut naivat kaikkea mikä liikkuu, jotkut edellyttävät petiseuransa ulkonäön menettelevän – myös selvinpäin... Minun reiteni leviävät, mikäli persoonat ja ulkonäöt ovat herättäneet molemminpuolista halua ja ihastusta kanssakäymistä koskeviin yhteneviin toiveisiin.

Yhden yön juttuihin minulla ei ole kiinnostusta, jollei kyseessä ole viehättävä, ihastuttava ja haluttava herra pitkän matkan päässä kotikonnuiltani. Pitäytyköön muut ihmiset parisuhdeseksissä, harrastakoon yhden yön juttuja tai kaikkea näiden väliltä. Suvaitsevassa asennoitumisessa en silti tajua että lähdetään baarista tuntemattoman matkaan naimaan. Aika varomatonta ja vastuutonta samalla lailla kuin ensitreffit nettituttavuuden kanssa jommankumman kotona. Tekisivät viisaammin menemällä kahville/drinkille selvinpäin pokauksensa kanssa, ennen sänkyyn suuntaamista, niin säästyisivät pahalta morkkikselta ja saatetaan saada selville pintapuoliset olennaisuudet.

En hotki häälehtiä unelmoiden kalliiksi tulevista prinsessahäistä – saati minkäänlaisista häistä. Naimisiinmeno on minulle muinaistradiotio, joka muistuttaa naisen uran olleen ennen wanhaan yksi harvoista naisen urista: joko vanhana piikana sukulaisten taloudenhoitajana, luostariin ikuisen siveyden papittareksi, piikomaan, käsityöläiseksi tai myymään ruumistaan, kunnes on liian rupsahtanut kelpaamaan muutamasta killingistä edes kurjalle juopporetkulle. Nainen saavutti tärkeimmän uransa lakastuakseen lapsivuodessa puolentoista vuoden välein. Synnytyskoneen pesti alkoi tietämättömänä aviovuoteen tapahtumista. Äiti tai sukulaisnaiset neuvoivat vain alistumaan herra aviomiehen tahtoon. :D

Lapsia en tahdo. Toisella siskollani on kaksi poikaa ja toisella yksi. Sivusta seurattu kurkistus lapsiperheen arkeen riittää minulle. Siskoni ovat äidillisiä naisia, joten hyvä että heillä on touhukasta ja veikeää jälkikasvua. Vielä parempaa on että ehkäisymenetelmät ja sterilisaatio järjestävät lapsettoman elämän, meille jotka emme halua kokea äitiyttä osana naisena elämistä.

Avoliitto. Sekin on väärä kattaus minulle. Kaipasin lapsuudenkodissani aina ihmisettömänä vastaanottavaa kotia. Kotia, jossa kaikki on laitettu minun makuni mukaisesti vastaamaan omia käyttötarpeitani. Yhteisessä kodissa tehdään sisustuskompromisseja tai viitanaan epätasapuolisesti kintaalla toisen sisustustoiveille. Yksin on kiva herätä uuteen päivään, niin huonoihin kuin hyviin päiviin.

Siispä jäljelle jäävät seurustelu ja avoin suhde. Toivon hyvää avointa suhdetta, vaikkei avoin suhde ole kauppaopiston aikaisen opettajani mielestä mikään suhde. xD Kiertääkö aito rakkaus muka avoimet suhteet kaukaa, opettajasetä? Tietääkö oppilaansa pintapuolisesti tunteva opettaja oikean tien oppilaansa onneen? Tekeekö suhteen luokittelu siitä vähemmän onnellisen? Minulta puuttuvat eroottissävyistä romaania muistuttava elämä ja puoleensavetävä mies, jolla on miestanssijan ryhdikäs vartalo. Edustava ulkonäkö on vain osa idyllistä. Kuumaverisyys, taiteellista lahjakkuutta jollain taiteen osa-alueella, hivenen romanttisuutta, kohteliaisuus, kyvykkyys sängyssä ja huomaavaisuus ovat täyttä kultaa. Jos minulta kysyttäisiin mitä kaikkea toivon elämältä, listassa olisi myös eroottinen jännitys.