Arvatkaa mitä mä tajusin?
Mä selviin tästä hässäkästä!(oho, se rimmas).
Nyt mul ei oo enää ihan hiiiirveesti tekemistä.
Kyllä on sitten mukavaa ku loppuu kokeet.
Oi sitä autuutta.
Voi mauskis! Tänää ku kävelin Ebelille,
ni lunta sato taaaajuttomasti. Sit kävelin sitä
lumenpuuskaa vastaan ja juoksin ja läähätin
ja hengästyin ja jäädyin, ja mua alko yhtäkkii
vaan naurattaa koko tilanne.
Ku oli niin tajuttoman hömppää se, kuinka
paljon sitä lunta sato ja kuinka se tuuli melkeen
irrotti mun otsanahan mun kallosta.
Olin totaalisesti unohtanu miten uuvuttavaa
ja raskasta on kävellä auraamattomalla lumisella tiellä.
Sit vaan nauroin ja lopetin nauramisen,
koska en halunnu pelästyttää muita kävelijöitä. :D
Sit pääsin ovesta sisälle lämpimään,
mut oi ja voi sitä naurua ku näin itteni peilistä!
"Reetta punakuono oli tyttö nimeltään"
Noh, sitten köröttelin bussilla kotihin ja ku taas
tarvoin siellä lumessa ni menin semmosta reittii,
mis sain vähän leikkii hangissa ja nietoksissa.
Keksin että HEI, nyt teen talven ekan lumienkelin.
Ja niin mä heitin laukkuni lumeen ja kömmähdin
maahan ja liikuttelin jäseniäni.
oli k-i-v-a-a.
No, ei mulla muuta sitten varmaan.
Heipparallaa vaan.
<;