Hmm. Alotin tänään lukee yhtä kirjaa, sen nimi on
neljän tytön kirjakerho. Mul oli vähän epäilyksiä,
ja aattelin ettei se varmaan mikään ihmeellisempi
oo, mut nyt vaan luen ja luen, tai siltä se tuntuu.
Siin mainitaan pari kirjaa. Anne Frank, for example.
Ja mä nyt vasta muistin kuinka hyvä seki kirja oikeesti
oli. Whöms. Vähän haikee mieli.
Sitten ku mä oon iso, ja mulla on oma miekkonen,
mä haluun että mä voin olla ihan totaalisen oma itteni,
siis silleen ettei tarvii säästellä yhtä ainuttakaan sanaa,
mitä haluis sanoo, mut ei vaan viitti.
Tänään ekaa kertaa musta tuntu ihan ookoolta ajatella,
että meen kohta lukioon. Ennen en oo halunnu yhtään,
ku meil on niin kiva luokka. Mut jotenki tuli semmonen
fiilis, et ei se nyt niin kamalaa varmaan ookkaan.
Vaikka älytön ikävä mulla tuleeki meijän luokkaa.
Mut mieluummin mä olisin vielä se pieni, viaton ekaluokkalainen
jolla on vaan pienet murheet, ja kaikki edessä.
Mä tiiän, on hömppää sanoo tolleen, ku mä oon vielä
näinki nuori. Mut siltä musta tuntuu.
Jotenki tosi kohtalokas ja dramaattinen ja teatraalinen olo.
Sellaseks mä tuun ku joku vaikuttaa mun ajatuksiin paljon.
Tekis mieli vaan kirjottaa lisää ja lisää, ja kuulostaa fiksulta.
Ihanaa. Iskoleiri on kohta. <3 Kivaa.
Näkee uusii ihmisii, ja toivottavasti tutustuuki moniin.
Mä en jaksa oottaa jouluaattoon.
"Tiedän, että minun pitäisi aikuistua, mutten halua ihan vielä"