... sekavana viimepäivien raskaista koettelemuksista hän urheasti vääntäytyy tietokoneen ääreen ja suukottaa skanneria kuumeen kuivattamilla, rohtuneilla huulillaan. hän työntää tikun kiinni koneeseen ja toivoo vielä elvyttävänsä sen. siinä on sentään kahden kikan muisti.
hän on piirtänyt paljon, niin paljon.
hänen urheat keuhkonsa vetävät itsepäisesti ilmaa, eivät anna raastetun syrämmen sammahtaa, einyt, vielä ei saa luovuttaa.
Hän tietää, että jos hän selviää vielä tästä, kenties hänen rakkaansa kasvot mielessä voimaa luovien, häntä odottaa palkinto. kenties hänet sitten, kerätään pieninä palaisina taistelun tuoksinasta, kaikkensa antaneena. (sieltä siis tussiterien hurmeiselta pellolta ja maalipurnukoiden soiden ikiaikaisilta kentiltä)
Hän tietää että jos hän toimittaa pahan hakutyöt suoraan manalan kentän starttipaikalle, ja selviää siitä kuin kunnon hobitti, hänelle koittaa taivaallinen onni.
Hän on silloin uhrannut kaiken. Ja silloin hän myös tulee kaiken saamaan.
Ei rakastaan, ei , tämä makaa lääkehuuruissa Mäntässä.
Vaan iänkaikkisen sielunriiston hän siitä saa palkinnokseen niin.
Hän uhraa kaikki ihmissuhteensa tämän taivaspaikan takia.
Hän hylkää tyttöystävänsä, henkilökohtaisen hygieniansa, ruokailutottumuksensa.
Hän linnoittautuu sisäiseen maailmansa ja se on olevani hänen korkein korotuksensa ja ansionsa. Hän tulee myymään sielunsa.
Hän pelaa WoW:ia......