IRC-Galleria

Mun opiskelijakortista tuijottaa narkkarisomali ja passista joku neferititi. tai nefernefernefer.

viskisiepot sentään. paineet kohdallaan, hemoglobiini kohdallaan, hetkinen, paineet vähän korkealla. Terkkaritäti hymyili nätisti ja ymmärtäväisesti ja mä kevyellä toteavalla äänellä kerroin oudoista ihmissuhteista, kuinka ne tekee mut hulluksi, kuinka mun seinien sisällä on paljon äkkinäistä hypomaniaa. mä oon varma että orkidea kuolee koska mun bonsaikin kuoli. ja sitten mä rankaisen itseäni enkä voi hommata näitä kasveja enää koskaan. ja mä oon pelkkää yuccapalmua ja kaktusta ja yrttejä. ja yrttejä ei sais syödä pilsujen kera noista kasveista ei tiedä, voi voi.
poltatko?
käytätkö alkoholia? paljonko?
huumeita?
he, en. mut mä kuulen ääniä öisin ja toiveikkaana hyppään ylös sängystä että nytkö mä sekosin lopullisesti, ei naapurin poikien bassot resonoi vaan lamatapettia vasten, keinotekoista maailmanlopun jyrähtelyä.

artikkeli.

Miksi ruokin sorsia koulumatkalla?

Sanotaan että ihmisen hyvä elämä toteutuu kun hän elää puoliksi itselleen, puoliksi toisille
Ollaanpa tytöt ja pojat rehellisiä... Kuka PYYTEETTÖMÄSTI, RAKKAUDELLISESTI...
Rakkauden petriootit on kuolemassa sukupuuttoon.
Kirkkopuistonlammen paikallislintukanta saa olla mun harjotusyleisö rakkauden jakamisen taiteeseen.
Kohtalo on päättänyt että mun koulureitti kulkee jokapäiväisesti tän lätäkön ohi., Kristillisen etiikan mukaan niinikään maailmanparannus aletaan itsestä ja lähiympäristöstä, ja itsekeskeisenä 2000-luvun naisena, opettajana, pullan, tiedon ja rakkauden muruset on helpompi jakaa yksinkertaisille ongelmattomille siivekkäille ystäville kuin kylläisille, katkerille ihmisille.
Helppo työssäoppiminen.
Ehkä syötän myöhemmin näin nuorille ja vastaanottavaisille murusia jugendista, perspektiiveistä ja edelfeltistä.
Ja sorsien näkökulma?
Taivaalta sataa ruokaa, me räpiköimme, sukellamme levää ja hyönteisiä miettimättä mitä nokkamme loppujen lopuksi hamuaakaan, ahmaisemme kaiken jos vaikka kylmä talvi tulossa, emme jaksa analysoida kalorimääriä.
Kirkkolammenpuistossa on myös mystisen läsnäolo.
Kokosukeltavat mustat linnut voisivat olla alkusotkia, ja minä individualismin ajan nuori, vitaalinen Ilmatar, maailmassa jossa itse kultaamme patsaamme, jumalkuviksi, lehmiksi.
Idolisoimme itsemme aikamme hengen tähden.

--

Vielä sananen arroganteista nuorista miehistä jotka ajattelevat miehisyyden piilevän siinä seikassa kuinka kädet levittää sohvan selkänojaa pitkin ja nauraa kuuluvasti, ylenkatsoo niitä nuoria naisia jotka eivät liiku pelokkaissa, tiukkafarkkuississa laumoissa.
Siihenkin on syynsä miksi pelkäätte itsevarmoja, yksikseen lounastavia, koulutettuja naisia.
tehän pelkäätte.
teillä on aikaa, pullistelkaa laumoissa ja valitkaa hiljaisimmat, normatiivisimmat ja ongelmattomimmat naaraat.
kiitos ja voi teitä.

:)

Lisäksi pohdintaa patriarkaalisesta termistä "olla siunatussa tilassa"
Yliopiston kahvilassa liikkuu paljon nättejä nuoria naisia, jotka ovat ns. paksuna.
Lapset ovat siunaus, toki, mutta mitä siunattua on siinä että on lihava, ähkii, pissa karkailee ja niin, ettei juokse karkuun kovin nopeasti. Siunattu kontrolli väreilee yhteisön yllä.
odotan kommenttia siunatuilta.