-Tunteet arvaamattomat, järki laskelmoiva.
-Tunteet kuumat, järki kylmä.
-Tunteet optimistiset, järki pessimistinen.
-Tunteet riesa, järki luotettava.
-Tunteet unelmoi, järki realisoi.
-Tunteet joustaa, järki pingoittaa.
-Tunteet leimuaa, järki pimentää.
-Tunteet ovat pehmeät, järki on kova.
-Tunteet sotkee, järki selvittelee.
-Tunteet räjähtää, järki tyynentää.
-Tunteet tulvii, järki tilkitsee.
-Tunteet parantaa, järki särkee.
-Tunteet syvällä, järki pinnalla.
-Tunteet houkuttaa, järki karkoittaa.
-Tunteet lahjoittaa, järki kaupankäy.
-Tunteet anteliaat, järki säästäväinen.
-Tunteet pilvessä, järki maassa.
-Tunteet melankoliaa, järki flegmaattinen
-Tunteet sangviinit, järki koleriaa.
-Tunteet takertuvat, järki itsenäinen.
-Tunteet heikkoutta, järki vahvuutta.
-Tunteet himoitsee, järki kontrolloi.
-Tunteet rikkoutuvat, järki kuittaa.
-Tunteet armahtavat, järki edellyttää.
-Tunteet häilyvät, järki kestää.
-Tunteet hillittömät, järki hillitty.
-Tunteet elämykselliset, järki kunnianhimoinen.
-Tunteet varpaisillaan, järki koko painollaan.
-Tunteet impulssiivit, järki kärsivällinen.
-Tunteet surkuttelee, järki rohkaisee.
-Tunteet solmussa, järki ne purkaa.
Miten nämä ääripäät voi sitten yhdessä toimia?
Nähdäkseni niin että järki selvittää sotkut, analysoimalla,
selittämällä, arvioimalla, katumalla.
No voiko järki olla hienotunteinen - kyllä voi!
Kun se likoaa tunteissa, se on taipuisa ja
avarakatseinen, se huomioi syvälliset näkökulmat
huomioon ottaen asiat, ja osaa selittää ne erittäin
kauniilla sävytyksellä eritellen.
No, voiko järki olla muuta kuin kylmä, laskelmoiva ja kova?
Ei liene sellaisenaan. Mutta ne piirteet on sen perus dynamiikka.
No, voiko tunteet olla kovat, kylmät ja säälimättömät?
Kyllä, mikäli ihminen on katkeroitunut vihansa päivinä.
Mikä onkaan hirveämpää kuin ihminen, jossa on tunnemaailma
hapokkaan kova ja myrkykäs ja lisänä täräksen lyijyinen järki?
Mutta mikä onkaan ihminen, jolla on tunnemaailma täynnä
Jumala Pojan jaloutta ja järki ojentuva Kristuksen mukaiseen nöyryyteen.
No, mikäli ihminen tekee pahaa tunneimpulssilla jollekin,
silloinhan on vastuu järjen avulla se perustella, siis huolehtia,
että toinen joka joutuu sen alle, ei tuhoudu, vaan käsittää
syyn miksi on mitäkin. Ja ymmärtää, ja myös hyötyy siitä.
No, mutta jos tekee järkiperusteella pahaa jollekin,
millä se ihminen voi perustella ja kumota sen?
Tunteillako, millä? Tätä ihmettelen todella, onko siihen
mitään vastausta. Koska järki on renki, ei orja.
Mutta mikäli ihmisen pää on Kristus, ja ihminen asettaa
itsensä Hänen nöyryyteensä ja Hänen Totuuden Sanansa
alle tutkittavaksi. Ja Jumalan Sana on puolustaja sekä Sana on myös
tuomitsija. Näin sekin ihminen voi perustella, mutta ei koskaan
ilmeisesti olemaan vierellä kulkija ja lähimmäinen, koska häntä
ei voi koskaan ymmärtää ja hän ei kykene ymmärtämään ketään.
No, voiko ihminen tehdä tunneimpulssilla hyvää toiselle,
ja toinen loukkaantuu siitä? Ei ole omakohtaista kokemusta.
Mutta eiköhän sekin ole mahdollista, en tiedä tosin. Lienee
riippuu, onko käsittäjä varustunut itse sillä ominaisuudella.
No, voiko ihminen lojaalisen järjen avulla tehdä jollekin hyvää, ja toinen
loukkaantuu siitä? Joskus näin on käynyt minulle, eli se on mahdollista.
Silloin on kyseessä ylpeys, se reagoi, esim. mitä tuokin kuvittelee jne..
No voiko ihminen erottaa sitten mikä hyvä on tunteista ja mikä järjestä?
Minä voin, koska minulla on kummatkin ominaisuudet, mutta entä jos
jollakin on tunnemaailma kuollut, unessa tai kuoressa, jäässä?
Miten usein näitä väärinkäsityksiä sitten tapahtuukaan ja miten niiltä vältyttäisiin?
Eikö niin, että ne selitämme järjella jo omantuntommekin velvoittamana.
Niitähän ei voi koskaan ennalta arvata, ainakaan kohteen näkökulmasta käsin.
Tosin monet ovat kehittäneet muurin ympärillensä, taatakseen suojan itselleen.
Eikö sekin kuluta ja jäydä ihmistä loppujen lopuksi, eikö olisikin ihana heittää vapaalle?