Tuntuu, etten mä elä sellaista elämää kuin haluaisin. Tuntuu niin turhalta joka päivä ajatella, että sitten joskus mä teen sitä ja sitä. Ei oo mitään järkeä odottaa oman elämänsä alkamista. Senhän pitäis alkaa heti silloin kun syntyy. Jospa onkin niin että elän vain kerran. Silloin en haluais hukata päivääkään. Miksi en toteuttaisi itseäni jo tänään enkä vasta huomenna.
Onko itsekästä tavoitella omaa unelmaansa vaikka läheiset eivät siitä pitäisikään? Kuinka pitkälle sitä voi mennä vain itseään, sitä mitä mitä oikesti haluaa, toteuttaen? Ja koituuko se itsensä toteuttaminen sitten loppuen lopuksi kuitenkin kaikkien muidenkin eduksi? Luulen kuitenkin, että ihminen on onnellisimmillaan tehdessään sitä mitä rakastaa. Mutta missä menee raja ja mikä on järkevää?
Uusimmat blogimerkinnät
- [Ei aihetta] 10.08.
- [Ei aihetta] 19.06.
- Time is running out 11.05.
- Oululaiset 05.05.
- [Ei aihetta] 13.03.
- [Ei aihetta] 21.01.
- Kukaan harvemmin enää vastaa, mutta ko... 17.01.
- [Ei aihetta] 18.12.
- [Ei aihetta] 13.12.
- [Ei aihetta] 12.12.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2008 (10)
-
▼
2007 (75)
- ▶ joulukuu 2007 (3)
- ▶ marraskuu 2007 (2)
- ▶ lokakuu 2007 (1)
- ▶ syyskuu 2007 (5)
- ▶ elokuu 2007 (2)
- ▶ heinäkuu 2007 (4)
- ▶ kesäkuu 2007 (2)
- ▶ toukokuu 2007 (6)
- ▶ huhtikuu 2007 (15)
- ▶ maaliskuu 2007 (9)
- ▶ helmikuu 2007 (12)
- ▶ tammikuu 2007 (14)
- ▶ 2006 (112)