IRC-Galleria

Kaivelin koneelta jtn vanhoja juttuja ja tämä löytyi... :P

Kerran oli hetki täydellinen, se oli tarkoitettu vain meille kahdelle, omistimme maailman, kaikki oli meidän. Teimme siitä jotain erilaista, jotain upeaa, jonka piti kestää iäisesti. Mutta tuuli kääntyi, kaikki muuttui niin nopeaan. Viilsit niin kovaa, aivan liian syvältä. Joka hetki satutti vain enempi, rakkaus teki kaikesta tuskaa. Se voima, jonka pitäisi kantaa kaiken yli, jonka pitäisi vahvistaa ja auttaa, mursi minut kaiken alle, se koski enempi kuin mikään ikinä. Luulin ajan parantavan kaiken, mutta haavat eivät vielä ole täysin umpeutuneet, näen vieläkin viillot, jotka sait aikaan. Vaikka haavat katoaa, arvet jäävät ikiajoiksi, ne kestävät läpi elämän ja muistuttavat aina siitä mitä teit. Tulit kuitenkin takaisin, aurinko paistoi taas synkkyyteen, niin kuin pouta myrskyn jälkeen. Se antoi voimaa kaikkeen ja valoi uskoa elämään. Sait minut taas rakastamaan, opetit, miltä tuntuu välittää jostain niin, että millään muulla ei ole mitään väliä. Annoit uskoa, huomasin taas eläväni. Näin kaiken kauniin, minkä sait aikaan, sait minut tuntemaan kaiken taas kuin ennen. Et kadonnut, olit vain hetken poissa. Nyt olet siinä, vain se on tärkeää, vain se merkitsee mitään. Ehkä vielä jokin päivä saamme mahdollisuuden, ehkä olemme iäisesti, yhdessä, kahden, täydellisessä maailmassamme.